Virallinen nimi » Fiktion Sipriina Tuttavien kesken » "Siiri" Rekisterinumero »VH11-018-0295 Rotu » suomenhevonen Sukupuoli » tamma Syntymäaika » 12.09.2010 * Säkäkorkeus » 154.0cm Väri » rautias Koulutustaso » Helppo A, re 100cm Painotuslaji » yleispainotteinen Kasvattaja »Milja, Fiktio Omistaja »Virtuaalitalli Lakea Kilpailut
28.10.2010 palkittu 3-vuotiaiden varsojen arvioinnissa SV-I (44,8p) palkinnolla
Fiktion Sipriina on hyvin lyhyt pinnannen, mutta ei suinkaan mitenkään pahantahtoinen. Jos ei riittävää kuria löydy ja tammaa ei palauteta ajoittain maanpinnalle, se metsittyy helposti ja unohtaa käytöstavat. Muun muassa pitkät kesälomat ja silloinen vähäinen tamman huomioiminen, saa aikaiseksi riehakkaan villiponin, joka ei välttämättä annakaan ihan heti itseään kiinni. Tuntemattomia Sipriina vedättää aivan yksi nolla ja se kyllä osaa testailla mitä kaikkea hänen on mahdollista tehdä. Tutuille ihmisille se on kuitenkin lauhkea, kuin lammas. On se kuulemma jopa pystyyn noussut eräällä väliaikaisella hevosenhoitajalla, tämän taluttaessa Sipriinaa lähimaastossa. Sitä on kyllä hyvin vaikea näin hevosen omistajana uskoa todeksi. Tamma on myös hyvin perso ruualle ja ruoka on saatava nenään eteen juuri ruoka-aikaan, eikä minuuttiakaan myöhässä. Se ilmoittaa kyllä hyvin närkästyneenä, jos aamutallilainen on myöhässä. Hoitaessa Sipriina on kiltti ja turvallinen, jos nyt hevosta koskaan voi täysin turvalliseksi sanoa.
Rratsuna Sipriina on ponimainen liikkeistään, mutta sangen mukava ratsastettava. Se on herkkä vastaanottamaan apuja ja kantaa itsensä pyöreässä kevyessä muodossa. Se on nöyrä ja yhteistyöhaluinen; helppo ratsastettava. Se ei turhia hötkyile, eikä pukittele. Myöskään ylimääräiset vapaapäivät ei kerrytä liikaenergiaa. Kouluratsastuksessa vahvuudeksi ovat osoittautuneet tarkat siirtymiset ja hyvät tiet. Esteitäkin Sipriina ylittää, mutta tamma on herkänpuoleinen kieltäytyjä. Isommat esteet vaativat pelotonta ratsastajaa, joka uskaltaa selkeästi antaa ohjeet, että yli mennään eikä meinata. Kenttäratsastuksen maastoesteet eivät aiheuta kieltäytymisiä niin helposti, kuin rataesteet. Maastoesteet ylitetään vauhdikkaasti ja pelottomasti.
Valjakko taidot tamma on perinyt äidiltään. Tähän lajiin Sipriina sopii, kuin nenä päähän. Se on tasainen suoriutuja kaikissa valjakkoajon lajeissa. Tamma sietää myös seuralaisen, joten parivaljakkokin onnistuu kinaamatta. Hyvän valjakkohevosen ominaisuuksiin kuuluu pelottomuus, eikä saisi olla herkkyyttä pakoreaktioon. Kiinnijäämisissä ja kolaroimisissa tamma ei suotta rupea panikoimaan, jos vain tajuaa tilanteen.
* Oma ikääntyminen
Ikääntyi ensimmäisen kahden kuukauden aikana 4-vuotiaaksi, jonka jälkeen
VAI eli vuodenaikaikääntyminen jakaa oikean vuoden neljäksi virtuaalivuodeksi.
i. Riivana TM esittäytyy ystäville lempinimellä Riesa. Ori on Tuuli Moirasen (evm) kasvattama ja mmeiju.:n omistama yleispainotteinen ratsu. Ori on väriltään tummanpunarautias ja ainoana merkkinä selästä löytyy siima. Säkäkorkeudeltaan Riesa on mitattu 154-senttiseksi. Omistajansa sanojen mukaan se on hyvinkin eloisa mies, sanan kaikissa merkeissä ja osaa useimmiten rauhoittua vain ja ainoastaan nukkuessaan. Läheisemmille ihmisilleen se on kuitenkin lojaali ystävä, joka yrittää parhaansa riippumatta mielialastaan. Riesa ei ole mikään heppatyttöjen lempiponi, jonka perässä kaikki roikkuvat. Se on vaativa niin maasta, kuin selästäkin käsin ja vain harvat ja arvostetut saavat sen selkään kivuta. Kouluratsastuksessa koulutaidot yltävät Helppo A:n radoille ja esteinä ylittää jopa 120cm ratana. Molemmista lajeista on kerätty rutka määrä sijoituksia. Monipuolisena suomenhevosena Riesa on myös nähty raviradoilla, kenttäratsastuskilpailuissa, valjakkoradoilla ja jopa matkaratsastuskilpailuissa.
ii. Rätvänä on Suomessa syntynyt monitoimiori, joka on käynyt näyttäytymässä rajojen ulkopuolellakin, Ruotsin kilparadoilla. Sen koululahjat yltävät Vaativa B:n radoille ja esteinä metrin radat ylittyvät puhtaasti. Sijoituksia näistä lajeista on kertynyt rutkasti. Säkäkorkeutta orilta löytyy 155cm ja väriltään hän on tummanpunarautias. Hyvästä rakenteesta se on palkittu kantakirjaan toisella palkinnolla. Jälkeläisiä Rätvänältä löytyy miltei kolmekymmentä kappaletta.
ie. Matin Raivotar on tuttunimi estepuolen suomenhevoskasvattajille. Isommissa arvokilpailuissa ei tammaa onni potkaissut, mutta muista kilpailuista menestystä sitten satelikin. Raivotar omasi hyvän hyppytekniikan, josta tuomarit kovasti ylistivät. Tamman kanssa kilpailtiin myös jonkin verran kouluratsastuksessa. Kantakirjauksessa tämä musta tamma palkittiin 40 pisteellä ja kaksi plus palkinnolla. Jälkeläisiä neito on varsonut kolme, joista kaikki ovat mustia tai tummanpunarautiaita.
e. Sirityksen Surku on Tiina Tuonikan (evm) kasvattama ja Miljan omistama valjakkopainotteinen tamma. Kotitallina toimii virtuaalitalli Fiktio. Sirityksen Surku on väriltään ruunikko ja säkäkorkeudeltaan 152cm. Omistajan kertoman mukaan tamma on yleisesti luonteeltaan hieman äksyhkö, mutta pohjimmiltaan kuitenkin sydämellinen otus. Se pitää erityisesti huomiosta. Se on rohkea ja omaa tahtoa omaava temperamenttinen tammuska. Hevoslauman johtajuuden tittelistä se ei myöskään luovu. Sirityksen Surkun valjakkotaidoilla on haettu rutkasti menestystä noviisi ja vaativista luokista. Tamma toivottavasti tullaan näkemään valjakkoajon laatuarvostelussa. Jälkeläisiä tamma on varsonut kaksi.
ei. Sinkun Vinkku on 155cm ruunikko valjakkohevonen. Pään merkkinä löytyy tähti. Menestystä orin kanssa on haettu Baltian maista saakka, vaativista yhdistetyistä luokista. Täten Vinkku on palkittu valjakkoajon laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla. Perusluonteeltaan työtä rakastava ja vahvan kilpailuvietin omaava. Jälkeläisiä sukua jatkamassa neljä.
ee. Surupusero sai nimensä heikosta alustaan. Tamma oli kovin toivottu jälkeläinen, mutta joutui käymään hengestään kovaa taistelua. Ensimmäisen kuukauden tämä vietti tehohoidossa eläinlääketieteellisessä eläinsairaalassa. Ruunikko tammavarsa vahvistui pikkuhiljaa ja jo neljävuotiaana se nähtiin ikäryhmänsä laatuarvostelussa ja palkittiin toiseksi parhaimmilla pisteillä. Surupuserosta kehittyi taitava kouluratsu, vaikka säkäkorkeuskin jäi 150cm. Tamman kanssa kilpailtiin alue- ja kansallisella tasolla Helppo A luokkia. Jälkeläisiä surupusero on varsonut vain kaksi.
01.05.2011 / kouluvalmennus
Valmentaja: kitatin
Kentän laidalle saavuin juuri parahiksi, sillä olit jo siellä lämmittelemässä suloista suomenhevostammaasi Siiriä. Olin kuvitellut tammaa paljon suuremmaksi kuvien perusteella, mutta luonnossa se oli melko pienen näköinen, vähän kuin iso poni. Ohjeistin sinua heti aloittamaan ravityöskentelyn. Tamma alkoi ravata hieman jäykästi, ja se oli muutenkin hieman yhteistyöhaluttoman näköinen. Pyysin sinua ratsastamaan sitä kevyellä kädellä ja aika rennosti, paljon taivutellen. Muutaman kierroksen jälkeen ravi alkoi näyttää jo paremmalta, muttei Siiri selvästikään ollut parhaimmillaan tänään. En antanut sen häiritä, vaan käskin teitä siirtymään laukkatyöskentelyyn. Siiri laukkasi vähän nelitahtisesti, eikä ollut kovinkaan pyöreä, toisin kuin kuulemma yleensä. Käskin sinua ratsastamaan nyt jo hieman napakammin, sillä tamma oli selvästikin vertynyt enemmän, ja vaati jo ihan kunnon käsittelyä. Ei mennyt kauaakaan, kun olitte jo paljon paremmassa rytmissä, ja Siirikin laukkasi pyöreänä, tällä kertaa kolmitahtista laukkaa. Käskin sinua ratsastamaan viisikaarista kiemurauraa, joka kaarteessa laukan vaihtaen. Homma sujui hienosti, joten lisäsin tehtävään vielä temponvaihtelut kaarien välille. Ensimmäisellä kerralla valmistelit huonosti, eivätkä laukanvaihdot sitten onnistuneetkaan. Pian korjasin kuitekin hyvin, ja seuraava kerta oli heti parempi. Vaihdoit suuntaa ja ratsastit saman tehtävn muutamaan otteeseen toisin päin. Tämänkin sujuessa annoin teille luvan verrytellä itsenäisesti, sillä Siiri oli jo yllättävän väsyneen näköinen ja hikinen. Juttelin vielä kanssasi, ja katsoin kuinka joku tallitytöistänne haki Siirin talliin. Mukava ratsukko valmentaa, mutta verryttelyyn kannattaa ehdottomasti panostaa, ainakin jos tamma on yhtä jäykkä kuin se tänään oli.
01.10.2010 / Aurinkoinen syyspäivä
Siiri täyttää pian kaksi vuotta ja se on osoittautunut sangen jääräpäiseksi pikkuneidiksi. Olemme työskennelleet päivittäin sen kanssa, milloin mitäkin puuhastelua. Sillä on hirmuisen lyhyt pinna, joten on ihan päivästäkin kiinni miten hommat sen kanssa milloinkin sujuvat. Tänään oli kuitenkin kaikin puolin hyvä päivä. Aurinko lämmitti lempeästi ja ilma oli tyyni. Kasasimme kentälle estekujan ja innostuimme hypyttämän nuorisoamme. Siiri oli ihan tohkeissaan pelkästä kentälle vapaasta pääsemisestä. Kuvitteli varmaan, että pääsi meiltä vahingossa karkuun. Ensimmäisen kerran kujaan saaminen oli hieman hankalaa, mutta sen jälkeen homma tuntui näyttävän Siiristä sangen kivalta puuhalta. Tammalta löytyi hyvä imu esteelle, mutta hyppykapasiteetti ei aivan ole vielä hallinnassa ja se haki kovasti hyppykohtaa.
Hyppelyiden jälkeen Siiri pääsi laitumelle iltaansa viettelemään. Ei laitumelta enää juuri syötävää löydy, mutta on siellä mielekkäämpää ulkoilla, kuin tarhassa. Huomenna tallille tulee kengittäjä ja se saa myös katsoa Siirin kaviot. Viikonpäästä tamma osallistuu sen ensimmäisiin NJ-alaisiin näyttelyihinsä. Luokka on avoin suomenhevos- ja shetlanninponivarsoille. Osallistujalistaan tutustuttua, totesin vastakisaajien tason olevan korkea, joten en paljoa osaa Siirille menestystä odottaa. Tuollaiset tapahtumat ovat kuitenkin nuorelle erittäin hyviä opinpaikkoja.
Virallinen nimi » Fiktion Sipriina