Virallinen nimi » Turon Tykki Tuttavien kesken » "Turo, Tykki" Rekisterinumero »VH06-018-6243 Rotu » suomenpienhevonen Sukupuoli » ori Syntymäaika » 16.08.2009 * Säkäkorkeus » 147,5cm Väri » tummanrautias Koulutustaso » ko HeA, re 110cm Painotus » yleis/este Kasvattaja »Virtuaalitalli Lakea Omistaja »Virtuaalitalli Lakea Kilpailut / Orimainos
Palkittu varsojen arviointitilaisuudess 28.02.2010 SV-II palkinnolla
Yleisesti otettuna Turo on oikea herrasmies, isolla H:lla. Turon karsinaan voi astella aivan kuka vain, kyllä Turo sen sallii. Tosin omistaja voi olla eri mieltä kultakimpaleensa lääppimisestä. Turo rakastaa kaikenlaista huomiota, oli se sitten pelkkää rapsuttelua kaltereiden läpi tai puunaamista urakalla, on pikku-ori onnessaan. Oria ei saa kyllästymään koskaan rapsuttamiseen, vaan se haluaa sitä aina ja aina vain lisää. Jos löydät sopivan kohdan, voit kohta huomata orin hampaat rapsuttamassa selkääsi. Harjatessa Turon alahuuli väpättää nautinnollisesti, mutta jos satut koskemaan orin korviin, voi olla
taistelu taattu. Se on oikeastaan ainut kohta, jonne ei saisi Turon mielestä koskea, mutta onhan korvien tauksetkin joskus pyyhittävä sienellä hiestä, ja silloin ei ole hoitaminen Turon lempihommaa, vaan se potkiskelee kimmastuneena sivuille ja voi
koittaa näykkäistä, mutta tiukka komento ja ori alistuu. Taluttaessa Turo voi olla aika jyrä, varsinkin jos jokunen tamma sattuu matkalle. Taluttaessa kannattaa siis kietaista naru turvan ympärille tai ketju suuhun. Silloin ori ei jaksa laittaa sen suuremmin hanttiin. Mehevien ruohotupsujen ohitsepääseminen on toki asia erikseen, sillä Turolla on mitä luultavammin pohjaton maha ja ikuinen herkkujen kerjääminen ja ruohotupsujen jyystäminen ei varmaan koskaan lopu. Tarhatessaan orien kanssa Turo on yleisimmin aika alhaalla arvojärjestyksessä, sillä se myöntyy nöyrästi muiden orien tahtoon. Ruunat sen sijaan on monesti Turon pomotettavina, mutta tappelemaan ori ei mielellään ryhdy.
Ratsastaessa Turo on miellyttäväliikkeinen ja herkkä ratsu. Sen vahvempia kuolaimia kuin nivelet ei tämä ori tarvitse missään lajissa herkkyytensä vuoksi. Hyvällä ratsastajalla Turo kulkee kuin ajatus, kauniissa pyöreässä muodossa ja peräänannossa, mutta ratsastajan kiskoessa orin suuta tai potkiessa sitä jatkuvasti kylkiin voi ori näyttää pukkirodeosarjansa tai huimat kiitolaukkansa. Kouluradalla upealiikkeinen Turo on muuten aivan mainio, mutta pidemmät kouluohjelmat saavat sen tylsistymään ja pukittelemaan. Turolla on hyvä mennä ilman satulaa tasaisten liikkeiden ja helpon ohjattavuuden takia. Maastoilua Turo rakastaa ja silloin löytyy suurin vaihde, jos antaa ohjaa laukassa niin vauhti on päätä huumaavaa. Monet ratsastajat pitävätkin Turoa erinomaisena maastoiluhevosena. Se on sekä varmajalkainen, reipas, että rauhallinen. Esteet nähdessään Turo kuumuu, askel lyhenee ja nousee korkeammaksi. Paikoillaan odottelu saa Turon kuumumaan aivan liikaa ja pahimmassa tilanteessa se saattaa jopa hypätä pystyyn. Odottaessasi vuoroa Turon kanssa kannattaa ainakin kävellyttää sitä. Esteradoilla Turo on parhaimmillaan, se ei pudota kuin vain harvoin, se osaa itse ajatella askelpaikan, ei juurikaan kiellä ja on sekä nopea, että ketterä kaarteissa. Jos joku sanoo ettei suomenhevosella voi olla huimaa temperamenttia ja kapasiteettiä nopeisiin uusintaratoihin, pitäisi hänen nähdä Turo radalla.
Lastatessa Turo käyttäytyy maltillisesti jos mukana on toinen hevonen. Yksin se ei suostu koppiin astumaan, mutta kaveri
sisällä muuttaa orin mielen. Yksin matkatessa Turo saattaa potkiskella vähän seiniä ja hirnua, mutta heinäverkko ja kuljettamiseen tottunut toinen hevonen pelastaa koko matkan. Kisapaikalle saavuttaessa Turo hirnuu usein ilmoittaen olevansa paikalla ja aloittaen sen jälkeen steppaamisen. Varustaessasi Turoa kisapaikalla tarvitset toisen tai useamman ihmisen auttamaan orin paikoillaan pitämisessä. Itse kilpaileminen ei oria jännitä, jos sinäkään et panikoi ja ole erinlainen kuin harjoituksissa. Kouluradan alut, tai lyhyet ohjelmat Turo jaksaa tehdä hyvin ja maltillisesti, mutta pitkien ratojen lopussa se voi alkaa pukitella tai hätikoidä liikkeissä. Myöskään paikoilleen jumittaminen ei ole kovin harvinaista. Esteradoilla Turo on ketterä ja elementissään, kuten edempänä jo mainittiin. Muistat vain antaa orille tarpeeksi tilaa hypätä ja annat sen katsoa sopivat askelpaikat niin kaikki sujuu erinomaisesti.
i. Urhoturo oli melko pienikokoinen suomenhevoseksi, lähes pienhevosluokkaa. Punarautias Urhoksi tai Urkiksi kutsuttu ori oli kovin sympaattinen tapaus. Se oli aina laumassaan alimmassa kastissa ja muut hevoset nokittivat ja syrjivät sitä tuon tuostakin. Nuori ori suhtautui tällaiseen käytökseen hämmentyen ja kohtaloonsa alistuen. Luonteeltaan Urho oli rauhallinen, kiltti ja uskollinen. Se oli kaikin puolin miellyttävä hevonen, hyvin lempeä ja monet pitivätkin tästä orista. Urho koulutettiin alun perin ravuriksi, mutta sen ura ei ottanut tuulta siipiensä alle. Ori rikkoi usein laukalle ja lopulta turhautunut omistaja möi orin eräälle yksityisomistajalle. Tämä koulutti orin uudelleen. Koulutus ei sujunut nopeasti - Urkkia ei ollut helppoa saada unohtamaan ravurin menneisyyttään. Lopulta uusi omistaja sai kaivettua orin ratsun ominaisuudet esiin - ja se yllättikin kaikki täysin astelemalle estekentille! Ori sai ruusukkeitakin, ja se astui yhden tamman. Urhoa ei ole ruunattu, koska sillä on hyvä ja rauhallinen luonne.
ii. K.U Kesälli oli pesunkestävä ravuri, jolla riitti omaa tahtoa ja voimaa vanhaksi asti. Sälliksi kutsuttu ori olikin koko ikänsä kuin pikkuinen varsa, jolla vain oli uskomattomat voimat ja pirullinen luonne. Komea, pitkäharjainen rautias liinakko hurmasi monet ulkonäöllään. Luonteellaan se ei hurmannut ketään. Tai ainakaan kukaan ei viitsinyt väittää pitävänsä orista sen jälkeen kun oli hoitanut tai muuten käsitellyt oria. Se vei lähes ketä tahansa 6 - 0, eikä Sälliä annettukaan ihan kenen tahansa käsitellä. Raveissa orilla oli lähes uskomaton voitontahto. Sillä oli pitkä askellus, mutta useimmiten se voitti lähtönsä silkalla tahdonvoimalla ja kilpailuvietillä. Mutta miten ori paistoikaan tyytyväisyyttä voitettuaan! Hyvärakenteinen ori on kantakirjattu II-palkinnolla. Jälkeläisiä on monia, mutta tammojen omistajia on pelottanut orin luonteen periytyminen ja sen takia tammat ovat hieman karsiintuneet vaikka muuten oikein upea ori onkin kyseessä.
ie. Pertin Flikka oli tummanruunikko 157-senttinen, ystävällinen ja äitimäinen tammamamma. "Likka" kisasi ahkerasti raveissa ja kisauransa lopetettuaan siirtyi siitostammaksi. Likka oli aina iloisena vastassa tarhassa haettaessa ja se oli muutenkin mukava tamma. Likka oli hyvin huolehtivainen ja tavallaan tallinsa äitihahmo. Se oli kuin tallilaisten yhteinen mummo, joka oli aina rapsuttelemassa muita hevosia tai muuten niiden ympäröimänä. Ihmisetkään eivät voineet tätä tammaa vastustaa, ainakaan sen jälkeen kun olivat katsoneet sen lempeisiin, tummiin silmiin. Herkuille perso tamma lihoi helposti ja näykki myös satunnaisesti. Likka oli hyvä ravuri, mutta sitä kantakirjattu ikinä. Silti tamma oli kovin suosittu siitostamma, ja useat jälkeläiset ovatkin hyviä käyttöhevosia, niin ratsuja kuin ravureita.
e. Raitaliisa on ollut koko ikänsä ratsu ja onkin hyvä yleishevonen. Valinta ravurin ja ratsun uran välillä oli helppo, sillä tamman vanhemmat olivat myös ratsuja, vaikka muu suku olikin ravureita täynnä. "Lissu" oli mutkaton ja utelias, välillä liiankin yksinkertainen ja jopa tyhmänrohkea. Kommelluksia ja hassuja sattumuksia lukuun ottamatta Lissu oli hyväluonteinen ja kiltti tamma. Se myytiin kotitilaltaan ratsastuskouluun, mutta ei osallistunut paljoa tunneille. Silti se oli tallin väen keskuudessa suosittu ja sen hoitajapaikasta suurin piirtein käytiin tappeluita. Ratsastuskoulun omistaja ja hänen lapsensa kisailivat tammalla esteitä ja kenttäratsastusta. Erityisesti kenttäratsastuksessa tamma loisti ja sitä sillä kilpailtiin enemmän kuin esteitä. Lissu sai kolme varsaa, kaikki eri isistä.
ei. Makkerin Miika on ruunikko 163-senttinen ori. Rehti ja sisukas suomalainen, ex-ravuri. Ravurisukuinen "Miika" ei sopinutkaan ravuriksi, mutta se koulutettiin jo melko nuorena ratsuksi ja kelpo ratsuhevonen siitä tulikin. Miikalla kilpailtiin lähinnä vain koulussa, sillä siihen taipuisalla ja miellyttämishaluisella orilla oli taipumusta. Ravuritaustasta huolimatta Miika pärjäsi koulukentillä. Sen taustan takia se sai monia kummeksuvia katseita ja kuiskuttelua osakseen, mutta orin omistaja ei siitä piitannut. Orin kisauran katkaisi vaikea ähky, jonka jälkeen se kilpaili enää harvoin. Harrasteratsuna ori toimi mahtavasti, sen kanssa oli mukava taittaa pitkiäkin matkoja, rauhallisella tahdilla kuitenkin. Ennen ruunausta Miika astui kaksi tammaa, sillä sen haluttiin jatkavan sukuaan ja periyttävän hyviä ominaisuuksiaan.
ee. Tuuletti oli kotoisin ravurikasvattajalta mutta siitä oltiin jo alusta asti kaavailtu ratsua. Vilkas ja rento tamma myytin heti vieroittamisen jälkeen uudelle omistajalle, joka koulutti sen alusta alkaen. Omistajan ja Tuuletin välille syntyi luja luottamus ja näiden yhteistyötä oli upea katsella. Tuuletti jaksoi tehdä ahkerasti töitä ja oli nopea oppimaan, mutta myös turhautui välillä jos yhtä asiaa jauhettiin pitkään. Sen takia treenit jouduttiin usein keskeyttämään ja lähtemään rentoutumaan maastoon. Mikään kaikista helpoin hevonen ei siis ollut kyseessä! Tuuletti oli suht kiltti, mutta vilkasluonteisena oli aina joka paikassa sähläämässä ja keppostelemassa. Sen takia omistaja saikin usein lieviä raivokohtauksia, kun tamma oli jälleen kerran keplotellut itsensä ulos karsinasta tai avannut tarhansa portin - tempauksia riittää joka sormelle ja enemmänkin. Tamma oli myös tuttavapiirinsä kesken liikanimi "Tuuletin", mistä lie moinen nimi tullut... Tuuletti kilpaili koulu - ja esteratsastuksessa. Varsoja sillä on neljä.
Turon Tykki ottaa suvuttomia tammoja vastaan, täytettyään kolme vuotta.
Asiasta kiinnostuneena yhteyttä voi ottaa sähköpostitse: talli.lakea@gmail.com.
Valmennukset
26.07.2011 / estevalmennus Katvustossa
Valmentaja: Kisshu
Turo oli alusta asti aika hermostunut ratsastajansa alla. Homma alkoi kuitenkin toimimaan mallikkaasti verryttelyssä, askellajissa ravi. Se painoi päätä alas ja kuunteli hyvin. Se oli oikein herkkä pohkeelle pienissä puomi- ja innariharjoituksissa. Se luotti paljon painoapuihin, ratsastaessa tarvitsi paljon luottamusta ja kärsivällisyyttä. Oli ilmeisen vaikeata ohjata oria välillä suorana esteelle, mutta harjoittelun myötä sekin onnistui mutkattomasti. Lyhyt rata jota hypättiin loppuvaiheessa valmenusta sujuikin hyvin, mutta tätä ennen hypätty kiemura-ratainen estekarkelo vaikutti pelottavalta Turolle. Se ei oikein osannut rentoutua väriään kirkuvien esteiden keskellä alkuun, lisäksi rata oli erilainen joka hyppykerralla. Jenny sai kuitenkin Turon luottamaan itseensä aika hyvin ja molemmilta alkoi sujumaan ratsastuksen omat osat. Hienoa ryhmätyöskentelyä tältä parilta! Ei paljon petrattavaa ole, mutta tiukat mutkat ja pitkät kaaret vielä kaipaavat harjoittelua!
30.04.2011 / estevalmennus Lakean omalla kentällä
Valmentaja: Ibbe
Kantelin kolisevia esteitä toiselle puolelle kenttää samalla katsellessa ratsukkoa toisen puolen, jotka suorittivat alkuverryttelyä. Turon Tykki, eli perussuomalainen Turo, liikkui hermostuneesti kuunnellen esteiden kilahtelua paikoilleen. Olin suunnitellut, että tekisin hevoselle radan, josta löytyisi sarjaesteet ja muutama suoralla oleva este, sekä puomeja lisäverryttelemiseen. Yksi okseri saisi helpottaa minua näkemään millä lailla Turo osaisi suorittaa korkeusesteiden sijaan pituusesteitä. Sarjassa taas oli inside-out este, eli innari, sekä yksi ristikko, jota nostelisin pystyksi, kunhan päästäisiin hieman pidemmälle tunnilla, mutta sai nähdä nostettaisiinko sitä ollenkaan, sillä herasilmä oli näyttänyt kovin kuumuneelta jo alkuverryttelyn seurassa.
- Lähdetään ihan rauhallisesti viemään Turo tuohon oikealla pitkällä uralla olevalle ravipuomisarjalla. Pidä tahtikunnossa, jotta Turo ei ymmärtäisi ihan väärinpäin juttua, ja ottaisi laukkaa… tai otetaanpa vielä sen varmistamiseksi ihan kevyessä ravissa, sanoin mietteliäästi, kun ratsastaja lähti ohjaamaan hevosta kohti puolta, jonne olin asetellut esteet. Turo henkäili sieraimistaan lämmintä ilmaa, ja vaikutti ihan lohikäärmeeltä tanssahdellessaan lyhyellä sivulla. Ratsastaja otti rennosti ravin, ja Turo räjähti kuin tykki siihen, koettaen puskea vasten ohjia, saadakseen lisää vauhtia. Puomeilla orin oli kuitenkin keskityttävä puomeihin, ja siihen miten tämä asettelisi jalkansa niiden välikköihin. Pyysin toistamaan saman puomiradan uudestaan kahdesti, jotta ori hieman rentoutuisi ja herkeäisi puskemasta korvat luimussa.
- Ota vaan laukka ja ohjaa sarjalle, sanoin ratsastajalla, lisäten, että muistaisi pitää itsensä rentona, jottei hevonenkin jännittäisi ja lisäisi vauhtia. Turo laukkasi ristikon yli vaivatta keskeltä, ja ratsastaja mukautui hyvin liikkeisiin. Muutaman väliaskeleen aikana Turo ehti jo nopeuttaa vauhtiaan, hutiloiden innarin toisen esteen kohdalla, saaden sen kolisemaan.
- Se on niin innoissaan, että hutiloi, naurahdin. Ori ohjattiin muutaman kerran uudestaan samalle sarjalle, ja korottelin esteitä kierrosten välissä. Jotta ehtisin korottaa esteet jokaisten hyppyjen välissä, pyysin, että ratsastaja ottaisi innokkaan Turon raviin, ja veisi oikealla uralla oleville puomeille sen, ja tuolisi esteillekin ravissa. Tämä tuntui Turon kannalta paremmalta ratkaisulta, sillä se oli niin valtavan innokas.
- Noniin, otetaan vielä tehtävään mukaan okseri, eli et menekään puomeja, vaan teet voltin laukassa, jotta saat sen tasattua ja sitten, ohjaat Turon rauhallisessa laukassa okserille. Koeta pysyä mukana hypätessäsi, jottei ori päättäisi kekkuloida matkalla, ohjeistin. Ratsastaja suoritti esteen ohjeiden mukaisesti, ja Turo keskittyi hyppäämään tahdikkaasti, huomasin, että pituusesteetkään eivät oria haitanneet. Ori jätti valtavan ilmavaran puomien väliin, aivan kuin luullen niiden putoavan, jos hyppäisi liian läheltä, ja minua hieman nauratti. Pyysin ratsukkoa ratsastamaan kentän ympäri laukassa, ja vaihtamaan suunnan toisen puolen kenttää, jossa oli vapaata tilaa. Otimme kaikki esteet tällä kertaa mukaan, ja ori hyppäsi yhtä innokkaasti, mutta hallitummin kuin toiseen suuntaan oli hypännyt. Lopuksi pyysin ratsukkoa ratsastamaan vielä ravissa puomit, ja kiitosten sanelemina annoin luvan ottaa pitkin ohjin käyntiä koko uralla.
16.07.2010 / estevalmennus
Valmentaja: Lokki
Saavuin Lakeaan vähän etuajassa valmentamaan Turon Tykki nimistä suomenpienhevosta, joten menin talliin ensin moikkaamaan Jennyä joka varusti Turoa juuri valmennusta varten. Vaihdettuamme moikat ja kuulumiset menin kentälle valmistelemaan valmennuksen esteitä. Olin kuullut, että Turo oli tasoltaan 110 cm hyppäävä tykki. Hymyillen rakensin kentälle neljä estettä, kaksi 70 cm korkeaa ja kaksi 80 cm korkeaa. Pian saapuivat Jenny ja Turo kentälle. Annoin Jennylle vapaat kädet oriin lämmittelyyn ja jäin itse tarkastelemaan oria. Turo oli hieman kuumissaan ja koittikin verryttely ravien aikana muutamaan kertaan ryöstäytyä. Jenny sai kuitenkin oriin pysymään ruodussa ja he kiersivät kenttää komeassa ryhdissä.
Oli aika aloittaa itse valmennus. Esitin Jennylle radan kulun ja pyysin aluksi kiinnittämään huomiota orin kanssa hyppytyyliin. Ensimmäiselle esteelle Turo pääsi innokkuuttaan hieman ryöstämään, mutta ylitse menivät hienosti. Toinen este olikin sitten hieno suoritus, samoin kaksi muuta. Lähetin ratsukon pian uudestaan radalle ja tällä kertaa suoritus oli täysikymppi. Nostin 70cm esteet 80cm ja rakentelin kaksi uutta estettä, korkeudeltaan 70cm. Kerroin Jennylle miten uudet otetaan rataan mukaan ja lähetin kaksikon matkaan. Turo hyppäsi ensimmäisen esteen hienosti, mutta ennakoi sitten seuraavan esteen olevan sama kuin viimeksi, joten ratsastaja ja ratsu menivät erisuuntiin ja Jenny löysi itsensä kentän hiekasta. Turo jatkoi matkaansa esteelle, hyppäsi sen ja veti sen jälkeen pukkilaukkaa kierroksen. Tässä vaiheessa olin jo kuitenkin käynyt varmistamassa, ettei Jennylle ollut käynyt mitään. Jenny noustessa seisomaan oli Turo jo pysähtynyt kentän reunalle kurkottelemaan aidan ali ruohotupsuja. Jenny nousi takaisin orin selkään ja aloitimme radan uudestaan. Tällä kerralla kaikki sujui moitteettomasti ensimmäisellä ja toisella esteellä. Kolmannelle esteelle tuli vinolähestyminen, mutta se ei Turoa paljon haitannut vaan yli pääsitte komeasti. Neljäs ja viides este olivat jälleen Turolle lasten leikkiä. Viimeiselle esteelle tulitte vauhdilla ja ori arvioi hyppykohdan väärin ja kolautti etukavionsa ylimpään puomiin, kuitenkaan pudottamatta sitä.
Päätin, ettemme nosta estekorkeutta tänään ylemmäs, vaikka orilla selvästi rahkeita riittääkin, vaan kokeilisimme ratsukon nopeutta äskeisellä radalla. Pyysin siis Jennyä pyytämään orilta vauhtia ja lupasin itse ottaa aikaa orin suorituksesta. Ratsukko lähti huimaa vauhtia ensimmäiselle esteelle ja ylitti sen ilmavasti, toisella esteellä sama meno jatkui. Turolle ei tuottanut vaikeuksia kolmannelle esteelle vievä tiukka kurvi eikä nelosesteelle tehtävä täyskäännös. Ori tuntui nauttivan täysin vauhdista ja Jennykin näytti hymyilevän tyytyväisyyttä heidän ylittäessään kaksi viimeistä estettä puhtaasti. Kehuin kaksikko vuolaasti ja näytin hienon ajan Jennylle mistä hän näytti olevan tyytyväinen lähtiessään jäähdyttelemään Turoa. Turo on hieno nuoriori joka tulee varmasti loistamaan tulevaisuudessa!
25.03.2010 / estevalmennus
Valmentaja: riella.
Pystyttelin odotellessa pieniä ristikoita kiemurauralle kentälle kunnekka ratsukko saapui paikalle. "Jaha, Turo taisi jo kuumua nähdessäänkin esteet!" huudahdin ja vinkkasin silmää Jennylle joka teki kaikkensa ettei hänen allaan ollut hevonen juossut altaan. Ratsukko alkoi heti lämmittelemään ja todellakin huomasi että Turo kuumui. Ori yritti koko ajan juosta kovempaa kuin sai ja todellakin sai tehdä töitä että se malttoi edes alkuverryttelyjen ajan ravata maltillisesti. Verkkalaukat olivat suoraansanottuna aika mielenkiintoista katsottavaa kun Turo eikun laukkasi. Ori malttoi kuitenkin ristikkokiemurauralle tullessaan katsoa ettei sotkeutuisi puomeihin vaan hyppäsi oikeista kohdista mutta sen jälkeen se jatkoi taas armotonta juoksemistaan. Sovimme Jennyn kanssa että tämä kerta olisi ns. jumppauskerta ja keskittyisimme kamalan vauhdin pitämiseen kohtuullisena. Paljon ratsastaja joutui tekemään puolipidätteitä jotka suuri osa kyllä tehosi mutta silti vauhti aina vain kiihtyi. Mitä useammin Turolla meni ristikkotehtävä hyvin, joka kerta vauhti eikun kasvoi. Ori kuitenkin edelleen malttoi hypätä molemmista suunnista ristikot, jotka myöhemmin nostettiin pieniksi puolen metrin pystyiksi. Lopputunnista ori oli niin väsynyt hillumisesta että se ravasi kaula pitkällä loppuverryttelyissä.
10.02.2010 / estevalmennus
Valmentaja: Pixie
Maneesin ovet aukesivat paukkuen kun ratsastaja ja suuri hevonen astelivat sisään. Turo hirnahti kimeästi ja alkoi poljeskella maata.
Se oli mitä ilmeisimmin huomannut esteet, jotka olin pystyttänyt maneesiin. Onneksi ratsastaja oli topakka, hän sai Turon seisomaan aloillaan sillä aikaa kun kiristi jalustimet ja vyön. Alkukäynneissä Turo yritti hiemän temppuilla, mutta ne metkut nitistettiin hetimiten pois sen orimaisesta
mielestä. Annoin ratsukolle luvan ravata. Turo oli heti jujussa mukana, se alkoi pyöristyä ja rentoutua. Se hkeutui kiltisti kuolaimelle ja taipui loistavasti. Lahjakas hevonen, ei voi muuta sanoa. Ratsastaja oli varma ja ohjasi hevosta varmasti. Hän oli myös tarpeenvaatiessa topakka.
Laskin muutaman esteen aluksi pieniksi pystyiksi, ja annoin heille luvan ylittää ne, tosin ravissa. Ennen estettä Turo venytti askelta ja kiihdytti vauhtia. Onneksi ratsastaja tajusi missä mennään, ja pidätti hevostaan. Hypystä tuli onnistunut, vaikka esteen jälkeen Turo rikkoikin hetkeksi laukkaan. Teimme samaa harjoitusta ravissa muutaman kerran molemmista suunnista kunnes Turo oli lämmennyt. Se alkoi kulkea hienosti peräänannossa. Olin oikein tyytyväinen jo pelkkään lämmittelyyn!
Annoin heille luvan nostaa laukan, ja siitä seurasi jännittävä näytelmä. Tuntui, että Turo olisi laukannut ikuisuuksiin, hetkeen se ei kuunnellut mitään pidätteitä eikä apuja, joten kehotin ratsuttoa menëmään seinää päin. Muutama milli ennen seinää Turo pysähtyi ja hirnahti. Sen jälkeen annoin heidän laukata kauan päätyympyrällä, ja se tuottikin tulosta. Turo rauhoittui ja huomasi, että sen ei tarvitse laukata kuin hullu. Harjoittelimme hetken laukanvaihtoa esteen päällä, mutta viiden hypyn jälkeen (ja viiden onnistuneen laukanvaihdon) huomasin, että tehtävä oli aivan liian helppo Turon kaltaiselle mestarille. Joten nostin esteet metriin ja lopputunnin harjoittelimmekin kääntymistä. Turo oli notkea ja ketterä esteillä, sen jalat eivät meinnanneet edes koskettaa kertaakaan estettä! Ratskko meni loppyverryttelemään maastoon. Tunti oli oikein onnistunut ja Turoa oli ilo valmentaa!
02.12.2009 / Irtohypytystilaisuus
Tilaisuuden järjestäjä: Siljan Suomalaiset
TK: 6 - 7 - 6 - 6 - 6 - 7; LY: 8 - 4; yhteensä 50 p = SIH-III
"Tänään varsa oli hieman hätäinen, mikä laski kaikkia pisteitä huimasti. Rytmi oli katkonaista ja tasapainotonta. Kohtalainen etujalkojen tekniikka, takaa saisi avata enemmän. Selkän toiminta kohtalaista, samoin reaktiokyky kohtalainen. Hyvä halukkuus ja etenkin eteenpäinpyrkimys, mikä kuitenkin tänään osoittautui liika innostumiseksi ja veroitti varovaisuuspisteitä."
Virallinen nimi » Turon Tykki
