Virallinen nimi » Antin Velmu Tuttavien kesken » "Velmu" Rekisterinumero »VH05-018-4007 Rotu » suomenhevonen Sukupuoli » ori Syntymäaika » 01.03.2008 * Säkäkorkeus » 158cm Väri » rautias Koulutustaso » Vaativa B Painotus » kouluratsastus/työ Kasvattaja » Antti Siika (evm) Entinen omistaja»Virtuaalitalli Fiktio Omistaja »Virtuaalitalli Lakea Kilpailut
Hörr.. Mä olen Antin Velmu, mutta ihan vain Velmuksi minua kutsutaan. Nimi Velmu on tullut iskän mukaan ja nimeni alku tulee kasvattajani mukaan. Ihan virallisesti papereissa kasvattajani ja emäni omistaja on Antti. Näin sai kuulemma vakuutusasiat js sen semmoiset hänen firmansa piikkiin. Nuo asiat jäivät vähän epäselväksi, mutta joka tapauksessa ei Antti ollut mikään hevosmies, vaikka herkkuja kävikin aina silloin tällöin minulle antamassa, vaan Antin vaimo piti meistä huolta. Synnyin kylmänä aamuna maaliskuun ensimmäinen päivä, ratsastuskoulun perimmäiseen karsinaan. Tallin perä oli kuulemma rauhoitettu ulkopuolisilta kävijöiltä, jotta saisimme äidin kanssa tutustua toisiimme rauhassa. En tietenkään muista siitä ajasta enää mitään. Äiti sanoi myöhemmin, että olin suloisinta mitä hän oli koskaan nähnyt. Koitti aika, jolloin minut vieroitettiin äidistä. Olin tällöin noin puolivuotias. Olin tämän jälkeen villi pikkupoika, joka kokeili kovasti rajojaan. Kesäkuussa, jolloin olin juuri täyttänyt kaksi vuotta, tallimme pihaan kaartoi musta Land Rover harmaa hevoskuljetuskoppi perässä. Luokseni käveli naishenkilö ja puki minulle paksun nahkariimun. Hän talutti minut tähän harmaaseen koppiin ja näin alkoi matka uuteen kotiini. Tämä naishenkilö oli uusi omistajani Milja. Uudeksi kodikseni paljastui virtuaalitalli Fiktio, jossa asusteli suomenhevosia ja pieniä karvaisia shetlanninponeja. Kolmivuotiaana selkääni pomppasi ensimmäistä kertaa ihminen. En suinkaan aivan helpolla tässäkään tapauksessa antautunut, vaan alkuun yritin kovastikin keksiä keinoja, jolla saisin selästäni painon pois. Miljan kärsivällinen luonne sopi hyvin yhteistyöhömme ja kehitystä alkoi näkyä. Ei mennyt kovin kauaa, kuin pääsimme jo osallistumaan ensimmäisiin kouluratsastuskilpailuihimme, josta se kilpailuputki lähtikin todenteolla käyntiin. Sijoituksiakin keräsimme päälle kuusikymmentä. 2009 alkupuolella Miljan talli koki pienoisen uudistuksen, jonka seurauksena ei hän enää minua voinut pitää. Hän laittoi hevostarvikeliikkeen seinälle myynti-ilmoituksen, johon Jenny K vastasi. Virtuaalitalli Lakeassa kaivattiin juuri minunlaista orhia. Aikovat kuulemma minusta jalostustorin tehdä. Ennen Lakeaan tuloa, minulle olikin jo kolme kaunista tammavarsaa ilmaantunut.
Yleisesti Antin Velmu on yhteistyöhaluinen ja mukava käsitellä. Hoitotoimenpiteissä seisoo käytävällä sidottuna ryhdikkäästi, mutta maltillisesti. Kengittäjän kanssa on tehnyt aina hyvin yhteistyötä, joten kavioiden putsauskaan ei ole muodostunut haasteelliseksi. Taluttaessa paikoillaan pysyminen saattaa tuottaa hankaluuksia, kun menohalua riittäisi, mutta muuten taluttaessa on naisvoimin pidäteltäessä. Vesi on elementti mistä Velmu pitää, siispä pesut ja vedessä kahlaaminen on sangen mieluisaa. Vesiletkusta täytyy aina saada vähän hörpättyä vettä ja lopuksi vähän leikkiä niin, että pesijäkin hieman kastuisi. Toisten hevosten seurassa Velmu esittää kunnon äijää ja on helposti riitaa haastavaa sorttia. Tarhakaveriksi kelpaavat vain alistuvat ruunat tai iäkkäät arvonsa tuntevat orhit. Myös trailerilla kuljettaminen sujuu rauhallisemmin yksikseen. Hevoskuljetusrekka on vakaampi, joten pärjää muiden kanssa. Itse lastaus ei aina malteta suorittaa rauhallisesti, vaan sisään marssitaan mitään epäilemättä ja taluttajan on parempi keskittyä ettei jää alle. Myöskin ulospäin tullaa vauhdikkaasti, joten lastausrampin reunoilla on hyvä olla ihmiset reunoina. Vieraissa paikoissa kuten kilpailuissa, Velmu ei malttaisi pysyä paikoillaan ja tammoille täytyy kiljua ja vähän flirttailla. Hoitajan kuntoa koetellaan. Pystyyn nousemisia ja pukitteluja ei Velmu ole tajunnut ja hyvä niin. Vieraassa karsinassa menee jonkin aikaa, ennen kuin malttaa rauhoittua. Tällöin on melkeinpä parempi poistua orin luota ja antaa se on olla itsekseen. Itse kilpailujen verryttelyissä ja suorituksen aikana jaksaa yleisesti keskittyä. On tietenkin tullut vastaan kisareissuja, mitkä olisi voinut jättää väliinkin. Esimerkiksi kova tuuli tai muuten huono ilma saattaa saada mielikuvituksen hieman villimmin liikkeelle. Velmu on yleisesti kuitenkin melko peloton.
Kouluratsuna Velmusta on kehittynyt osaava ja helppo, mutta esteet jätetään muille. Esteiden mukavuutta ei tämä poika ole tuntunut koskaan tajuavan. Esteet se pyrkii ylittämään rimaa hipoen, eikä tekniikkakaan ole kovin hallussa. Kouluratsuna käyttää hyvin koko kehoaan ja kantaa itseään mukavassa muodossa. Velmu on herkkä suustaan ja reagoi vahvasti pohje ja painoapuihin. Vaatii ratsastajalta pehmeyttä ja rohkeuttakin. Mitä enemmän jää suusta roikkumaan, sitä kovempaa ori kipittää. Hyvän istunnan omaavalle ratsastajalle varmasti mieluisa ratsu, koska mitä pienemmillä avuilla tätä hevosta ohjeistaa, sitä paremmin se liikkuu. Velmu omaa hyvän ja vahvan laukan. Se on pyörivää ja ylöspäin suuntautuvaa. Siitä ominaisuudesta tuomarit etenkin pitävät. Ravi on heikompaa ja vaatii enemmän ratsastajan työstämistä. Maastossa Velmu pelkää isoja rekkoja ja oudot äänet saavat valppaaksi, mutta muuten mukavaa seuraa maastoiluun.
Työhevosta ei tästä ollut suunnitteilla tulla. Pidettiin itsestään selvyytenä, että luonne ei tähän hommaan sopisi. Koulumenestystä oli alkanut kertymään jo niin runsaasti, että täytyi keksiä orille jotakin uutta puuhaa. Ajolle opettaminen sujui nopeasti ja ongelmitta. Paljastui myös, että kärryjen kanssa Antti käyttäytyykin yllättävän rennosti ja kuuliaisesti. Rodun alkukantaiset piirteet alkoivat paljastua, kun ruvettiin ensimmäisen kerran kokeilemaan kyntämistä ja tukkikuorman vetoa. Huono sääkään ei tunnu niin pahasti vaivaavan työhommissa. Aatu osoittautui lahjakkaaksi työhevoseksi. Kärrylenkit ja työhommat ovat hyvää vastapainoa ratsun tehtäviin.
VAI- eli vuodenaikaikääntyminen jakaa oikean vuoden neljäksi virtuaalivuodeksi .*
i. Vekkuli on periyttänyt värinsä ja ulkomuotonsa pojalleen Antin Velmulle. Isä ja poika ovat, kuin kaksi marjaa. Väriltään rautiaita ja säkäkorkeudeltaan 158 senttimetrisiä. Molemmilla päänmerkkinä läsi. Isän vasemman takajalan vuohissukka, ei poikaan sentään siirtynyt, joten se toimikoot tuntomerkkinä, joista parivaljakon tunnistaa toisistaan. Isä ei ole ollut mitenkään nimekäs ori, mutta omasi komean ryhdikkään ulkomuodon, joten omistaja tahtoi hevosestaan edes yhden jälkeläisen kantamaan suvussaan Vekkulin nimeä. Vekkuli oli sangen lupsakka tapaus, eikä virta noussut päähän vaikka lähinnä pihan koristeena eleli ja vain aina silloin tällöin tekivät omistajansa kanssa yhteisiä maastolenkkejä. Myös kärryjen vetäminen oli mielekästä. Välillä poika koristeltiin komiaksi ja se pääsi vetämän hääkiesejä. Vekkuli asusti pihapiirissä, joka oli, kuin suoraan vanhasta maalaismuseosta. Hyvin hoidettu piha ja näyttävä hevosaitaus tehty heinäseipäistä. Vekkulin rauhallinen luonne johtui varmaan juuri siitä, että sillä oli vain ihmisiä seurana. Ori menehtyi vasta viisitoistavuotiaana laihduttuaan rutkasti ja menettäen voimansa. Lääkäri totesi poisnukkumisen syyksi aivokasvaimen.
ii. Summeri oli ravipoika ja sangen hyvin menestynyt sellainen. Ori keräsi mainetta ja mammonaa voittamalla useita lähtöjä ja starttaamalla yli sadassa viidessäkymmenessä lähdössä. Parhaimmat tulokset olivat kolmossija kuninkuusraveissa ja suurmestaruuden voitto. Summeri oli väriltään rautias ja säkäkorkeudeltaan 158cm. Kantakirjauksessa ori on palkittu ensimmäisellä palkinnolla. Myöhemmällä iällä Summerille puhkesi lievä kesäihottuma, jonka seurauksena jalostussuosio romahti. Kesäihottuma voi olla periytyvä ominaisuus. Jälkeläisiä syntyi kuitenkin parisenkymmentä. Perusluonteeltaan varma ja rehellinen ihmistä kohtaan, mutta selvä orimaisuuskin aina ilmassa.
ie. Henriika oli nätti, pienehkö ja sirpakka 150cm tummanpunarautias tamma. Päätä koristi tuuhean etutukan alta iso tähti ja iso kuonopilkku. Tamma asusteli nuoruuden ravitallilla ja ravihevosta hänestä olisi tahdottu, mutta kilpailuviettiä ei tarpeeksi löytynyt. Uusi koti löytyi pienestä yksityistallista, jossa hyvä luonteinen Henriikka totutteli ratsastajaan selässä ja ratsun alkeita. Tähän hommaan tamma tuntui sopivan paremmin. Omistajan kiinnostus ja haaveet alkoivat kuitenkin pian suuntautua isoimmille kilpakentille ja hän osti itselleen Saksasta tuodun estepuoliverisen. Tyhjänpalttina ei hän Henriikkaa halunnut pitää, vaan myi sen läheiselle vaellustallille, jossa asusteli vain suomenhevosia. Peloton ja varmajalkainen neiti sai monen vaeltajan hyvälle tuuleelle ja tämän selkään uskalsi melko aloittelijankin laittaa. Jälkeläisiä varsoi vain yhden.
e. Vilmiina on 155cm rautias tamma, joka asustelee yksityisenä hevosena ratsastuskoulussa. Tamma varttui varsasta isoksi hevoseksi hevosopistolla ja toimi opiston oppilaiden koekappaleena. Ratsastuskoulun tuntihevosiin kyllästynyt nainen, kaipasi hieman haastetta ja osti Vilmiinan hevosopistolta itselleen. Häntä kiinnosti valmentautuminen ja kilpaileminen ja siihen tämän ratsastuskoulun puitteet antoivat hyvän mahdollisuuden. Parivaljakko kehittyi yhdessä ja kilpailivat jo pian aluetasolla Helppo A luokissa. Muutama startti löytyy jopa Vaativa B:stä. Oman tallin estekilpailuissakin on heidät pikkuluokissa nähty pyörähtävän, mutta omistajan estekammo ei antanut myöden startata muualla ja isoimmissa luokissa. Vilmasta olisi varmasti siihenkin touhuun ollut. Vauvakuume iski ja niin sai Antin velmu alkunsa. Ennen varsatouhuja tamma pääsi pukumiesten eteen arvioitavaksi ja mittailtavaksi ja tulokseksi antoivat KTK II palkinnon. Kantakirjalausunnossa mainitaan tammasta seuraavasti: hyvä ja kaunis rotunsa edustaja, luonne 9, liikkeet 8.
ei. Klaus on Hevosopiston esteorhi, joka ei pienestä pelästy. Väriltään Klaus on tummanrautias ja säkäkorkeudeltaan 158cm. Se on suorastaan intohimoinen hyppääjä ja omaa hyvän tekniikan. Tämän kanssa hyppääminen onkin erityisen miellyttävää, kun missään vaiheessa sitä ei tarvitse pakottaa siihen touhuun, eikä tarvitse pelätä kieltäytymisiä. Maastoesteet ovat erityistä herkkua, mutta kuumenee näille vähän turhankin liikaa. Ei se kouluominaisuuksiltakaan mitenkään paha ole, eli taidot yltävät Helppo A:han saakka. Ratana ylittää jopa 120cm esteet, mutta kilpailuissa kilpaillut metrin ja 110cm luokissa. Yleisesti Klaus on luonteeltaan kiltti, mutta pörhäkkä. Taluttaessa miehiset voimat saattaisivat välillä olla tarpeelliset. Jälkeläisiä Klaussilla on kymmenkunta.
ee. Priitta on myös opiston tamma. Se on alun perin kotoisin Pohjois- Suomesta, mutta muutti kuusi-vuotiaana omistajansa kanssa opiston tuntumaan etelämmäksi. Omistajalle puhkesi hevosallergia, joten hevosen omistajuus siirtyi opiston nimiin. Tamma on koulupainotteinen ja sen kanssa on kilpailtu lähinnä Helppo B - Helppo A luokissa mukavin tuloksin. Se on taitava ja hyvin yhteistyöhaluinen. Oppilaiden kassa kierrellyt myöskin jonkin verran näyttelyitä ja saavuttanut Champion arvonimen ja päässyt kantakirjaan toisella palkinnolla. Tämän rautiaan tamman tuntomerkkinä on pieni pyrstötähti otsassa. Säkäkorkeutta löytyy 151cm. Priitta on myös varsonut Vilmiinan lisäksi toisenkin tammavarsan, mutta tämä menehtyi vuodenikäisenä, jonkin näköiseen levinneeseen tulehdukseen.
Antin Velmu on jalostuskäytössä suvuttomille suomen(pien)hevostammoille. Tamman tulee omistaa valmiit sivut ja olla aktiivisesti virtuaalimaailmassa mukana
Asiasta kiinnostuneena yhteyttä voi ottaa sähköpostitse: talli.lakea@gmail.com.
Valmennukset / päiväkirja
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu / 15.11.2011
22 (7+7+8) - 42 - 14 - 10 - 8 = 96 p. KRJ II
Kisakalenterin linkki kannattaa korjata. Kolmen polven sukuselvitys nostaisi pisteitä.
Eipä jäänyt pisteitä paljoa ykköspalkinnosta uupumaan, joten uusinta tilaisuuden otamme ehdottomasti tähtäimeksi.
Suomen(pien)hevosten laatuarvostelu / 28.06.2011
15 + 25 + 16 + 20 + 14 = 90p / SLA-I
1. Ok leimat ja tyypit, kovin nuoren oloinen. 4p.
2. Kaulan kaari taipuu väärään suuntaan. 3p.
3. Hyvä ja pitkä runko. 4p.
4. Jalka-asennot ok. 4p.
Hellepäivän kuulumisia / 27.06.2011
Vietetään kesäkuun viimeisiä päivä ja tämän jälkeen kuukausi vaihtuu heinäkuuksi. Mihin tämä aika oikein rientää. Vasta kauhisteltiin talven lumia, että mahtaako ne sulaa laisinkaan. Velmu on lähinnä nyt saanut viettää harrasteratsun elmää. Kunto ollaan kuitenkin ylläpidetty hyvänä, koska tähtäimenä meillä ovat nyt laatuarvostelut ja näistä ensimmäisenä on huomenna pidettävät suomenhevosten laatuarvostelut. Velmu kaipaisi myös jälkeläisnäyttöä, joten työn alla olisi hevosen markkinoiminen ulkopuolisille tammoille. Tammamme Jamuliina olisi myös aikomus astuttaa Velmulla. Uskon, että tästä yhdistelmästä olisi mahdollista syntyä menestyvä varsa.
Tänään orin kanssa kävin maastoilemassa ilman satulaa. Harjan selvitysainetta suihkutin ennen lähtöä ilmeisesti hieman runsaammanlaisesti, kun sitä oli Velmun selkään asti ajautunut. Selkä tuntui liukkaalta ja liusuin jatkuvasti puolelta toiselle. En edes laukkaa uskaltanut nostaa, kun pelkkä ravi tuntui niin hankalalta. Muutaman ilkeän paarman puremankin sain nilkkaani ja niihin jomotti kovasti. Velmu käyttäytyi koko reissun asiallisesti.
Tänään orin kanssa kävin maastoilemassa ilman satulaa. Harjan selvitysainetta suihkutin ennen lähtöä ilmeisesti hieman runsaammanlaisesti, kun sitä oli Velmun selkään asti ajautunut. Selkä tuntui liukkaalta ja liusuin jatkuvasti puolelta toiselle. En edes laukkaa uskaltanut nostaa, kun pelkkä ravi tuntui niin hankalalta. Muutaman ilkeän paarman puremankin sain nilkkaani ja niihin jomotti kovasti. Velmu käyttäytyi koko reissun asiallisesti.
Vetokilpailut / 30.07.2010
Virtuaalitalli Lakean ratsastuskentille alkoi aamutuimaan kerääntyä hevoskuljetus välineistöä. Kopeista asteli ulos monen värinen kirjo suomenhevosia. Yhteentoista mennessä paikalle oli saapunut yhteensä kaksikymmentäkahdeksan hevosta, joista kahdeksantoista oli tammaa ja kymmenen oria. Aamulla sää oli kolea, mutta puoleen päivään mennessä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari kipusi miltei hellelukemiin. Esiintymisareena eli 60 metrin vetosuora oli tehty Lakean parkkipaikalle. Kitkaksi mitatiin 48%, joten reen alkupaino oli kaikilla 500kg.
Ensimmäiset kaksi luokkaa olivat avoimet tammoille ja päivän ensimmäisen vedon veti Kya:n ohjastama Vetosiina. Vahvan alun jälkeen, matka lopahti hieman vajaaseen kymmenenteen portaaseen, jolla lopputuloksissa kuittasi kymmenennen sijan. Terhakan Toiveajatus otti myös vahvan alun, mutta vähän liiankin vahvan. Omistajan murheeksi kuului epämääräinen rusahdus, joka johti valjasrikkoon. Intoa pursuavan tamman suoritus loppui, ennen kuin pääsi alkuunkaan. Päivän pisimmän vedon teki ihailtavan sinnikkäällä vedolla Shavo:n ohjastama Narrilaivan Lemmenliekki, tuloksena 20prr. + 0,6m ja kuorman loppupainona 1000kg. Toisen tammojen luokan vedot olivat tasaisempia ja tiukemmat. Lopputuloksissa voittajan Ryysyrannan Keisarinnan ja toiseksi tulleen Muistoraunion Ikikullan väliin jäi vain kaksi metriä. Molemmilla loppupainona oli tällöin 950kg.
Oreista päivän kovimman vedon teki Riella:n ohjastama Junttapurhan Kopar luokassa kolme. Orin tulos oli 18prr + 0,4m ja loppupainona 950kg. Toiseksi kovimman vedon teki Lokin omistama Pikku Pilviveikko. Orin kaksi ensimmäistä pysähdystä tapahtui jo yhdeksännellä portaalla. Pilviveikko saikin kasattua itsensä uskomattoman hyvin ja veti tämän jälkeen vielä seitsemän porrasta, jossa tuli vasta kolmas ja viimeinen pysähdys.
Työhevosmestari / 11.07.2010
Kaksi päivää on mennyt TYH:in 2010 työmestaruuskilpailuissa. Kilpailun luokkina on ollut käynti- ja juoksukokeet. Velmun osalta käynti meni hyvin, mutta ravi meni vieläkin paremmin. Lopputuloksissa Äijä komeili BIS1 sijalla ja palkittiin vuoden 2010 juoksukokeen työhevosmestariksi. Heti ensimmäiseksi soitin orin kasvattajalle Antille. Ratsuihmisenä Antti oli hyvin yllättynyt kasvattinsa erikoisesta lajivalinnasta. Mies oli tietoinen Velmun menestyksekkäästä kouluratsun urasta ja oli hyvin ylpeä siitä, mutta työhevostouhustamme se ei ollut kuullut mitään. Ylpeys ja innokkuus kuitenkin paistoi miehen äänestä, kun rupattelin sen kanssa jonkin tovin. Uskalsi jopa kysäistä, että saisikohan hän tulla loppukesästä tätä mestarihevosta tervehtimään ja kuulla vähän enemmän kasvattinsa kuulumisia. Sovimme kalenteriin päivämäärän lukkoon ja jään odottamaan päivää mielenkiinnolla.
kouluvalmennus / 21.06.10
Valmentaja: Sara
Pirteä ratsukko odotti auringonvalaisemassa maneesissa, valmiiksi lämmiteltynä ja valmiina kunnon koulurääkkiin. Tervehdin molempia ja kyselin sitten vähän hevosesta. "Tasoltaan koulussa Velmu on vaativa B." ratsastaja vastasi kun kyselin hevosen kouluratsastustasoa. "Selvä. Tänään voitaisiin työskennellä helppo A ja vaativa B tasoilla. Aikamoinen kaveri tuo sinun hevosesi on!" kerroin.
Pyysin ratsukkoa työskentelemään kevyessä ravissa, olivathan he jo lämmitelleet. Hevonen liikkui melko sulavasti mikä nyt on pelkästään hyvä asia. Ratsastaja ja hevonen sopivat yhteen kuin liimattu, nimittäin ratsastaja pystyi hienosti viimeistelemään Velmun liikkeet ja taivutukset. Pian tuntui kuitenkin että hevonen olisi kiihdytellyt hieman, mutta puolipidätteillä sen sai hyvin haltuun. Pian aseteltiin ja taivuteltiin. Sitten siirryttiin pohkeen väistöön, missä Velmu toimi esimerkillisesti. "Teillähän menee hienosti! Nyt voisit vaihtaa suuntaa ja antaa hetkeksi pitkät ohjat. Sen jälkeen, tehdään käynnistä laukannostoja." käskin.
Pitkissä ohjissa kävelevä ratsukko näytti olevan tyytyväinen minuun ja olinhan minä heihinkin. Velmu kulki reippaasti vaikka olisi saanutkin vähän rentoutua joten pyysin pian ratsastajaa ottamaan lyhyet ohjat. Velmu alkoi tehdä mahtavia käynnistä laukka siirtymisiä, joten pystyin vain katsella sivusta miten hienosti heillä menikään.
"Nyt voisit tehdä aina laukassa päätyympyrät molempiin päätyihin ja jatkaa sitä pitkän sivun puoleenväliin. Sitten siirryt käyntiin ja asetat Velmua. Seuraavalla päätyympyrällä taas laukannosto käynnistä." selitin.
Onnistuneen ympyrän jälkeen Velmu ei tahtonut hidastaa käyntiin. Pyysin ratsastajaa tekemään pidätteitä ja vihdoinkin heppa saatiin kuriin. Se asettui hienosti.
"Noniin ja laukka avut. Pohkeet kiinni. Ja vähän reippaampaa laukkaa. Hienosti! Sitten uralla laukkaa puoleenmatkaan. Pidäte, asetus, hienoa! Sitten puoli pidäte, asetus ennen nostoa, ja pohkeet kiinni, noin! Ympyrän jälkeen voit vaihtaa suunnan kokorata leikkaan avulla ja tehdä saman tehtävän uudestaan. Nyt tiedät mitä haen tässä tehtävässä sinulta että hevoseltakin.
Tehtävän ratsukko suoritti hienosti tähänkin suuntaan monet kerrat, ja Velmun hieman pompottavat ja isot askeleet eivät tuntuneet haitata ratsastajaa. Olin yksinkertaisesti tyytyväinen!
"Nyt voisit vielä työskennellä harjoitus ravissa lopuksi. Tee peruskouluratsastus juttuja, voltteja ja taivutuksia kulmissa. Sitten voit antaa pitkät ohjat ja lopetella käynnissä." pyysin.
Pienen ravitehtävän jälkeen ratsastaja antoi pitkät ohjat, kiitti tunnista ja jäi kävelemään maneesiin.
"Menitte hienosti, tulkaahan toistekkin!" kehuin.
Seuraavaksi lähdinkin itse kävelemään tallia kohti.
kouluvalmennus / 15.04.10
Valmentaja: Rinsessa
Velmu ravasi reippain askelin ympäri maneesia minun pyyhältäessäni paikalle. Ori kantoi itsensä hyvin ja ryhdikkäästi, eikä liikkeessä ollut pahaa sanomista. Istuin maneesin laidalle ja annoin tehtäväksi istua harjoitusraviin ja tehdä kokoamisia. Velmu kokosi kyllä hienosti herkillä avuilla, mutta takajalkojen mukava poljenta sammui samantien. Kehotin sinua pitämään pohkeet paremmin tuntumalla pidätteessä ja avittamaan kevyesti raipalla. Parin kerran jälkeen Velmu ymmärsi ottaa takajalat mukaan kokoamiseen ja koko hevonen näytti aivan erilaiselta. Toisessa suunnassa kesti kauemman aikaa saada ori taipumaan ja pehmenemään nätisti, mutta tuli se ori sieltä läpi kun hanakasti ratsastit. Laukassa teimme voltteja, sekä kolmikaarista vastalaukkakaarteella. Velmu oli hieman liian reipas laukassa, mutta hillitsit sitä tottunein ottein. Vastalaukka säilyi hienosti, eikä tahti muuttunut matkalla. Laukkatyön jälkeen otimme vielä keskiravia, sekä sulkutaivutuksia. Velmu lähti keskiravissa hieman painavaksi kädelle, jota jouduimme korjailemaan hyvän aikaa. Sulkutaivutuksiin ei jäänyt paljoakaan aikaa, joten teimme vain muutaman hyvän taivutuksen ravissa kumpaankin suuntaan, ja annoin teidän sitten itsenäisesti verrytellä pois.
kouluvalmennus / 21.03.10
Valmentaja: riella.
Ratsukko asteli hyvin reippaasti Rajattoman maneesiin jossa valmennus oli tarkoitus pitää. Sää kuitenkin oli niin hyvä että alkuverryttelyjen jälkeen siirryimme kentälle. Koko alkuverryttelyn ajan Velmu kantoi itseään nätisti ja taipui todella hyvin vaikka aluksi vaikuttikin melko kankealta. Orin ratsastaja Jenny antoi sille hyvin selvät ja huomaamattomat avut joita Velmu sitten totteli kuuliaisesti. Valmennuksen aiheena oli pohkeenväistö käynnissä ja ravissa, sekä laukan pyörivyys. Velmu ei jaksanut ensin keskittyä väistämään edes käynnissä kun tallissa sille huusi nätti neitokainen joka vei sen keskittymisen kokonaan. Pienen muistutuksen jälkeen ori alkoi väistää nätisti, tosin vieläkin vähän kaula mutkalla vasemmalle mutta Jenny korjasi tilanteen oikealla ohjalla nykäisemällä. Kun Velmu älysi että ei kannata flirttailla vaan pitää keskittyä itse suoritukseen, rupesi raviväistötkin sujumaan ja se askelsi puhtaasti joka kerralla, tosin joka kerralla se yritti laittaa kaulansa mutkalle - huonoin tuloksin kun se korjattiin heti. Laukka orin kanssa lähti pyörimään heti kun se oli niin hyvin lämmitelty joten sitä ei tarvinnut edes korjailla pahemmin.
kouluvalmennus / 22.12.09
Valmentaja: KarvaHaamu
Velmu kulki tapansa mukaan reippaana jo alkuverryttelyissä, se teki lähes kaiken mukisematta ja luistamatta. Teitte paljon avo- ja sulkutaivutuksia alkuun, sekä väistöjä keskiympyrällä. Antti koetti kyllä kovasti puskea ympyrällä lapa edellä, mutta hyvillä ulkoavuin ratsastuksella asettui se niinkuin pitikin. Aloitellessanne ravityöskentelyä muuttui Velmu silminnähtävästi, askel muuttui tahmeaksi ja Velmu suorastaan löntysti kulmat ja ympyrät. Ratsastaja joutui tekemään paljon töitä pohkeilla että ori olisi liikkunut reippaammin, sitä ilmeisesti laiskotti näin kylmänä päivänä. Ratsastaja käytti apujaan napakasti ja päättäväisesti jonka vaikutus alkoi näkyä orin askelissakin, meno ei enää ollut niin tahmeaa ja alkoi pikkuhiljaa Velmullekkin työskentely maittaa.
Harjoittelitte ihan perusjuttuja, kulmiin syvästi ratsastamista, hevosen pitämistä suorana halkaisijalla, pysähdyksiä yms.
Kehotinkin teitä tekemään paljon temmonmuutoksia ravissa ja pysähtymään sitten lähes suorille jaloille vauhdista, tekemään etuosakäännöksen aina pariin väliin. Velmu reagoi nopeasti pohkeeseen ja väistääkin takapäällään ilman ongelmia. Pysähdyksetkin sujuivat hienosti, tosin liikkeelle lähtö oli aika tahmeaa ja jouduit käyttämään napakampia apuja.
Loppuun otettiin vielä pari laukannostoa käynnistä molempiin suuntiin ennenkuin jätin teidät tekemään loppuverryttelyt kaksistaan.
kouluvalmennus / 18.12.09
Valmentaja: KarvaHaamu
Velmu kulki rennosti korvat hörössä ja energisesti askeltaen. Se pyrki lähes jatkuvasti raville kun taivuttelit sitä volteilla ja kiemuraurilla. Vaikka ori pyrkikin kokoajan vahvaksi edestä, ratsastaja korjasi tätä asettamalla vahvasti sisäänpäin ohjalla ja pohkeella. Sukutaivutuksiakin kokeiltiin ja hetken käyntityöskentelyn jälkeen ratsukko nosti ravin. Tosin tämä tapahtui täysin holtittomasti, Velmu ponnahti pois uralta ja tikkasi eteenpäin kuin ravuri konsanaan. Pysyit hyvin rauhallisena ja teit vahvoja useita pidätteitä, kehotin sinua nojaamaan reilummin taakse ja pian Velmukin askelsi tahdikkaassa ja rauhallisessa ravissa. isäsitte ravia keskihalkaisijalla ja teit paljon työskentelyä pohkeenväistössä sekä ympyröillä. Ori asettui kauniisti ja alkoi myödätä reilusti hyvin takajaloillaan alleen polkien.
Hetken aikaa ravailtuanne siirryitte käyntiin pariksi kierrokseksi ja otitte pari laukannostoa käynnistä. Velmu nosti laukan hyvin ilman turhia raviaskelia, vaikkei se millään olisi halunnutkaan siirtyä takaisin käyntiin ja jouduit jarruttelemaan hetken. Seuraavaksi nostit laukan suurelle kahdeksikolel jossa tulisi mukaan pari laukanvaihtoakin jotka orilta sujuivat upeasti.
Velmussa on liikettä ja potentiaalia, teitä oli mukava katsella.
kouluvalmennus / 15.12.09
Valmentaja: |ituh
Avasin maneesin oven ja astuin sisään hiekalle. Vaikka oli pakkasta, se oli pehmeää ja upottavaa.Kyselin sinulta kaarrossa pari kysymystä ja kysyttyäni ne olin jo tehnyt päähäni suunnitelman koko tunniksi. Kun olitte kävelleet, käskin teidät työstämään käyntiänne ensin hieman. Teitte temponmuutoksia ja pysäytyksiä. Velmu totteli kaikkia apujasi, jotka olivat huomaamattomia, mutta kokenut valmentaja näkee huomaamattomatkin avut. Teitte myös taivutuksia hitaimmassa askellajissa. Pyysin teitä siirtymään raviin ja tekemään irroittavaa harjoitusta, pohkeenväistöä. Velmu ravasi aika reippaasti ja pohkeenväistöt sujuivat moitteettomasti. Ei kuitenkaan tahtonut oikein asettua ja jouduimme jauhamaan pelkkää asettelua aika kauan. Kun se lopulta meni toiseen suuntaan läpi ja hevonen kulki peräänannossa, vaihdoimme suuntaa ja Velmua piti taas asetella aika kauan ennen kuin sen sai rentoutumaan. Menitte vielä vähän temponmuutoksia ravissa ja nostitte sitten kootusta ravista laukan. Suuni melkein loksahti auki katsellessani sitä menoa. Velmu laukkasi koottua laukkaa ja sen lihakset työskentelivät moitteettomasti. Nyt se jopa hieman asettui ja teitte hienoja laukkavoltteja. Kokeilimme myös muutamaa vastalaukkakaarta, jotka onnistuivat hyvin. Kun lopulta lopetimme, Velmu oli aika hiessä, mutta silminnähden tyytyväinen itsensä. Minäkin olin todella tyytyväinen teihin. Vielä hieman lisää ravityöskentelyä niin hyvä tulee !
kouluvalmennus / 28.11.09
Valmentaja: KarvaHaamu
Rautias ori kulki rennosti korvat hörössä uralla. Se reagoi parhaansa mukaan pienimpäänkin pohkeen hipaisuun tai painon siirtämiseen. Tarkkailin parisen minuuttia ratsukkoa kun aloit hiukan koota hevosta. Velmu tukeutui kuolimeen heti ja asettui kauniisti kiemuraurilla yhtään vastaan vänkäämättä. Otitte pari pysähdystä muutaman askeleen välein joihin Velmu aluksi regoi nopeasti ja mukisematta, mutta parin pysähdyksen jälkeen alkoi ori epäröidä että eikö ratsastaja osaakkaan päättää pysähdytäänkö vai liikutaanko ja se omatoimisesti päätään viskoen köpötteli jonkinaikaa nykivässä käynnissä ennenkuin sait sen jälleen pysähtymään. Kehotin teitä siirtymään raviin ja ottamaan mieluummin vaikka reilua kokoamista ja lisäämistä pysähtymisien sijaan ettei Velmu turhaan hermostu. Reippaasti ori lähti ravaamaan rennosti askeltaen ja vaadittaessa askellus muuttui korkeammaksi ja pienemmäksi, mutta vauhti ei hidastunut huomattavasti. Kauniisti ori venytti askeliaan pyytäessäsi sitä lisäämään ravia.
Jouduit käyttämään pohjetta aktiivisesti phkeenväistössä ettei ori olisi kulkenut ns. pohkeen ympärillä, vaan suorassa linjassa, mutta tämäkin sujui moitteitta.
Hetken ravailun ja käyntiin siirtymisen jälkeen pyysin sinua kokeilemaan laukanostoa pysähdyksestä joka tuottikin enemmän ongelmia kuin odotin. Velmu kyllä nosti laukan näyttävästi ja hallitusti, mutta tämä tapahtui aina parin käynti ja raviaskeleen kautta jotka mielestäni ovat "tarpeettomia" kun ottaa huomioon hevosen tason.
Useiden pienten pidetteiden ja hyvän valmistelun voimin nosti Velmu laukan lähes paikoiltaan hienosti.
Orilla on kauniisti pyörivä tahdikas laukka ja se kantaa myös tässä askellajissa itseään hyvin. Laukanvaihdot sujuivat näppärästi ja taipuipa ori ketterästi useille pienille kahdeksikoillekkin vaadittaessa.
Ratsukon yhteistyötä oli upea katsella, pääsette varmasti vielä pitkälle.
kouluvalmennus / 02.11.09
Valmentaja: Jatta
Tänään valmennus painottui ratsastajan istuntaan. Ideana oli ajatella, että pitää olla sorsan pyrstö, mutta ei ankan rintaa. Takamuksen pitää olla keskellä satulaa, maahdollisimman laajalla alueella, eli mitä isommalta saa ahterin näyttämään niin sitä parempi. Selkä pitää pysyä rentoa ja levätä isuinluiden päällä. Korjasin myöskin jalustistasi hieman syvämmelle päkiään. Jalan tulee vain levätä jalustimella. Keskity myöskin pitämään reidet ja pakarat rentoina.
Aloitettiin valmennus istuntaharjoituksilla harjoitusravissa. Ensin piti keventää kaksi niin, että kaksi askelta on ylhäällä ja vain yhden istun. Piti yrittää läytää hyvä tasapaino ja muistaa rentous. Sen jälkeen vuorostaan kaksi askelta satulassa ja yksi ylhäällä. Omaat hyvän tasapainon ja Velmu pysyi allasi rentona, eikä reagoinnut liikkeihisi. Kerroit, että oikea kierros on itsellesi vaikeampi. Oikeassa kierroksessa teet hevosen selässä enemmän, mitä tarvitsisi. Tähän kiinnitimme koko tunnun ajan erityisesti huomiota ja annoin vinkkejä millä korjata toispuoleisuuttasi. Tehtiin harjoitusravissa kaarevia uria ja laukassa pääty-ympyrällä käyntilaukka siirtymisiä. Velmu reagoi vahvasti painoosi ja mitä kevyemmin ja vähäeleisemmin selässä pystyit olemaan, sitä paremmin ori liikkui. Lopputunnista ori liikkui nätissä pyöreässä muodossa, suu vaahdoten, vaikka pääasiassa keskityit tunnin ajan itse tutkiskeluun, kuinka sinä siellä selässä olet. Vähemmän voimaa. Tässä lajissa saa olla himenan "laiska" ihminen.
kouluvalmennus / 26.10.09
Valmentaja: Jossu
Velmun kanssa päätimme ottaa tänään hiukan kevyemmin, ja tyydyimme väistöihin ja vasta-asetuksiin. Verryttely sujui osaltanne hyvin, tosin hitusen vauhdikkaasti, mikälie syynä Velmun kiiruhtamiseen. Kovan kurkkukivun vuoksi en voinut lainkaan huutaa joten aina kun kerroin sinulle seuraavaa tehtävää jouduit tuleman luokseni kentän keskelle, mikä tietenkin venytti valmennuksen pituutta.
Kulmissa Velmu tuppasi puskemaan lavat edellä kohti kentän keskustaa, johon ei ilmeisesti pelkkä sisäpohkeella puristaminen auttanut. Pyysin sinua tämän vuoksi tekemään voltin jokaiseen kulmaan, ja kulman jälkeen pitkällä sivulla asettamaan vähäsen ulospäin, mutta kuitenkin pitämään hevosen rungon suorassa ja kaviouran suuntaisena. Vähitellen tästäkin puskemisongelmasta päästiin yli.
Pohkeenväistöissä Velmuun tuntui iskevän pieni uskonpuute, jolloin jouduit keskittymään täysillä hevoseen, josta istuntasi kärsi. Kätesi painuivat harjaan ja nojauduit eteen. Kun käskin sinua suoristamaan itsesi, nostamaan käsiä ylemmäs ja uskomaan sekä itseesi että hevoseesi, alkoivat hommat vähitellen sujua. Velmukin alkoi vähitellen uskoa itseensä, ja yrittämään enemmän, jolloin hankalat sulkuväistötkin sujuivat oikein mainiosti.
Lopetimme tunnin 25 minuuttia myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus, ja ravailit rauhassa loppuravit ja kävelit loppukäynnit, ennen kuin talutit komean orhisi talliin.
kouluvalmennus / 26.10.09
Valmentaja: Minka
Saavuitte Velmun kanssa kentälle rauhallisesti. Velmu käveli uraa pitkin rennosti ja varmasti. Reilun viiden minuutin kävelyn jälkeen kehotin sinua ottamaan ohjat tuntumalle. Neuvoin teitä tekemään yksinkertaista kahdeksikkoa ensin käynnissä ja kiinnittämään huomiota hallittuihin, pyöreisiin kulmiin. Velmu oli hyvin kuulolla ja kahdeksikko onnistui erinomaisesti. Kun ori oli lämmitelty kunnolla, kehotin teitä siirtymään raviin ja tekemään kahdeksikkoa molempiin suuntiin. Kuten arvelinkin, tämä harjoitus sujui loistavasti. Seuraavaksi siirryitte uralle harjoitusravissa ja teitte jokaisen kulman. Velmu taipui kumpaankin suuntaan hyvin ja siirryimme haastavampaan harjoitukseen : kootussa ravissa avotaivutus ensin oikealle, sitten vasemmalle. Velmu hieman laahasi takajalkojaan, mutta asia korjaantui kun pyysit sitä lisäämään vauhtia. Avotaivutus oli kaunista katseltavaa joka suunnasta. Toiseen suuntaan taivutus meni aivan yhtä loistavasti. Annoit Velmun levähtää hieman pitkin ohjin ja seuraavaksi aloimme hiomaan pysähdyksiä ja peruutuksia. Niissä ei oikeastaan ollut mitään hiottavaa, näytti siltä kuin Velmu olisi toiminut ajatuksen voimalla.
Viimeisenä kokeilimme siirtymistä ensin pysähdyksestä ja sen jälkeen peruutuksesta laukkaan. Pysähdyksestä siirtyminen sujui ihan hyvin, ensimmäisellä kerralla ori hieman ihmetteli yllättäviä apuja mutta siirtyi kuitenkin miltei heti koottuun laukkaan. Toistimme tätä vielä muutaman kerran. Seuraavaksi tulitte harjoitusravissa kentän keskelle, peruutitte ja siirryitte laukkaan. Tällä kertaa Velmu oli valmiina ja ampaisi heti komeaan laukkaansa. Kehuin teitä hyvistä suorituksista, ja annoin teidän kävellä loppukäynnit pitkin ohjin.
Olette Velmun kanssa erinomainen pari, jatkakaa samaan malliin!
Virallinen nimi » Antin Velmu
En tietenkään muista siitä ajasta enää mitään. Äiti sanoi myöhemmin, että olin suloisinta mitä hän oli koskaan nähnyt. Koitti aika, jolloin minut vieroitettiin äidistä. Olin tällöin noin puolivuotias. Olin tämän jälkeen villi pikkupoika, joka kokeili kovasti rajojaan. Kesäkuussa, jolloin olin juuri täyttänyt kaksi vuotta, tallimme pihaan kaartoi musta Land Rover harmaa hevoskuljetuskoppi perässä. Luokseni käveli naishenkilö ja puki minulle paksun nahkariimun. Hän talutti minut tähän harmaaseen koppiin ja näin alkoi matka uuteen kotiini. Tämä naishenkilö oli uusi omistajani Milja. Uudeksi kodikseni paljastui virtuaalitalli Fiktio, jossa asusteli suomenhevosia ja pieniä karvaisia shetlanninponeja. Kolmivuotiaana selkääni pomppasi ensimmäistä kertaa ihminen. En suinkaan aivan helpolla tässäkään tapauksessa antautunut, vaan alkuun yritin kovastikin keksiä keinoja, jolla saisin selästäni painon pois. Miljan kärsivällinen luonne sopi hyvin yhteistyöhömme ja kehitystä alkoi näkyä. Ei mennyt kovin kauaa, kuin pääsimme jo osallistumaan ensimmäisiin kouluratsastuskilpailuihimme, josta se kilpailuputki lähtikin todenteolla käyntiin. Sijoituksiakin keräsimme päälle kuusikymmentä. 2009 alkupuolella Miljan talli koki pienoisen uudistuksen, jonka seurauksena ei hän enää minua voinut pitää. Hän laittoi hevostarvikeliikkeen seinälle myynti-ilmoituksen, johon Jenny K vastasi. Virtuaalitalli Lakeassa kaivattiin juuri minunlaista orhia. Aikovat kuulemma minusta jalostustorin tehdä. Ennen Lakeaan tuloa, minulle olikin jo kolme kaunista tammavarsaa ilmaantunut.
Vesi on elementti mistä Velmu pitää, siispä pesut ja vedessä kahlaaminen on sangen mieluisaa. Vesiletkusta täytyy aina saada vähän hörpättyä vettä ja lopuksi vähän leikkiä niin, että pesijäkin hieman kastuisi. Toisten hevosten seurassa Velmu esittää kunnon äijää ja on helposti riitaa haastavaa sorttia. Tarhakaveriksi kelpaavat vain alistuvat ruunat tai iäkkäät arvonsa tuntevat orhit. Myös trailerilla kuljettaminen sujuu rauhallisemmin yksikseen. Hevoskuljetusrekka on vakaampi, joten pärjää muiden kanssa. Itse lastaus ei aina malteta suorittaa rauhallisesti, vaan sisään marssitaan mitään epäilemättä ja taluttajan on parempi keskittyä ettei jää alle. Myöskin ulospäin tullaa vauhdikkaasti, joten lastausrampin reunoilla on hyvä olla ihmiset reunoina. Vieraissa paikoissa kuten kilpailuissa, Velmu ei malttaisi pysyä paikoillaan ja tammoille täytyy kiljua ja vähän flirttailla. Hoitajan kuntoa koetellaan. Pystyyn nousemisia ja pukitteluja ei Velmu ole tajunnut ja hyvä niin. Vieraassa karsinassa menee jonkin aikaa, ennen kuin malttaa rauhoittua. Tällöin on melkeinpä parempi poistua orin luota ja antaa se on olla itsekseen. Itse kilpailujen verryttelyissä ja suorituksen aikana jaksaa yleisesti keskittyä. On tietenkin tullut vastaan kisareissuja, mitkä olisi voinut jättää väliinkin. Esimerkiksi kova tuuli tai muuten huono ilma saattaa saada mielikuvituksen hieman villimmin liikkeelle. Velmu on yleisesti kuitenkin melko peloton. 