Virallinen nimi » Meren Virnankukka Tuttavien kesken » "Vippe" Rekisterinumero »VH06-018-2598 Rotu » suomenhevonen Sukupuoli » tamma Syntymäaika » 11.09.2008 (varl) * Säkäkorkeus » 157.0cm Väri » mustanruunikko Koulutustaso » Helppo A, re 110cm Painotuslaji » yleispainotus/este Kasvattaja »Aquanimals / Tinddi.
Omistaja »Virtuaalitalli Lakea kilpailut
Tervehdys kaikille! Olen tamma Meren Virnankukka ja tuttavienkesken ihan Vippe vain. Muutin Lakeaan kuudestoista toukokuuta 2009. Tänne tarvittiin jalostustammaa ja uutta verta ja minä olin kuulemma siihen sopivan tuntuinen. Olin silloin hieman vajaa viisi vuotias ja Jennyn mukaan raakile. Kyllä hävetti ja tuntui kurjalta tuollaista kuulla. "Rumasta ankanpojasta" alkoi kuoriutumaan kuitenkin ylväs joutsen. Synnyin Tinddin luokka Aquanimalsin tallilla ja melko pian uusi koti löytyi. Uudella omistajalla ei kuitenkaan ollut minulle oikein aikaa ja sain vietellä leppoisia päiviä lähinnä ulkoilun merkeissä. Kyllä hän minulle ratsun alkeet opetti. Se tuntui itsestäni aivan helpolta nakilta ja ihan mukavalta touhulta. Luotin ihmisiin, enkä osannut pelätä vaikka he selkääni nousivatkin. He alkoivat vaatimaan minulta ihan ihme asioita. Minun piti astua jaloilla ristiin ja eivätkä ne osanneet päättää mitä askelta kuljetaan. Juuri, kun sain nostettua suosikki askellajini, elikkä laukan ja ottaa muutaman askeleen, niin ne jo käskivät takaisin kävelemään. Pikku hiljaa alkoi valkenemaan, että sitä kutsutaan kouluratsastukseksi. Rupesin hieman skarpimmin kuuntelemaan ohjeita ja oppettelemaan tätä ihmeellistä lajia. Vasta Lakeassa aloin tajuamaan, että mitä paremmin suoriuduin näistä kouluratsastustehtävistä, sitä mukavammalta ratsastaja tuntui selässä. Sitten tulivat esteet kuvioon. Ne tuntuivat ensisilmäyksellä mielenkiintoisilta ja innostavalta tekemiseltä. Taisin alkuun ihan pelkkien puomienkin yli hyppiä uhittelemalla ja yrittää osoittaa, että senkus korotatte tästä mä pidän. Tekniikka ei aivan hallussani ollut, kun pursusin niin paljon intoa. Jälleen tarvittiin kärsivällistä koulutusta.
Kun puhumme Vipestä, niin ulkopuoliset luulevat, että kyse on koirasta. Vippe on nätti (ainakin omissa silmissämme), musta suomenhevonen, joka kyllä muistuttaa luonteeltaan hieman koiraa. Tamma on kova kerjäämään ja narunpäässä unohtaa olevansa niin iso eläin ja saatta lähteä puskemaan mehevien puunoksien kimppuun. Maastakäsin työskentelyä pyritään säännöllisesti harjoittamaan. Hoitaessa kiltti ja hyvätapainen. Sisimmissä kytee pieni villihevosen vapauden kaipuu. Kun tilaisuus vain tulee vastaan, niin ovelana hevosena pinkaisee pakoon. Avaa vaikka itse tallin oven, päästäkseen vapaaksi. Joskus kaurojen kanssa saa hyvinkin helposti kiinni, mutta ei todellakaan aina. Kiinni saamisen jälkeen Vippe osoittaa olevansa pettynyt, mutta käyttäytyy, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Karkaamisen estämiseksi on se hoitaessa parempi pitää sidottuna. Tarhassa ei juokse innokkaana hakijaansa vastaan, mutta antaa kuitenkin ottaa itsenä kiinni mutisematta. Laitumella puolestaan saattaakin pakoon pinkaista, joten parempi lähestyä häntä riimua piilossa pitäen selän takana. Kavioidenhoito ei nuoruuden jälkeen ogelmia ole teettänyt. Ensimmäiset kengitykset suoritettiin huulipuristimen kera, mutta pikkuhiljaa homma alkoi sujumaan ilmankin.
Ratsuna Vippe on nopea oppimaan niin hyvät, kuin huonotkin asiat. Ratsastuskoulun hevoseksi ei tästä välttämättä olisi. Tamma on hyvinkin kiltti ja varma, mutta menisi siitä mistä aita on matalin. Yksityisenä hevosena Vipellä on säilynyt energisyys ja se on saatu pysymään ruodossaan. Kouluratsuna osaa luistaa hommista, jos ratsastaja antaa siihen tilaisuuden. Kantaa itseään mukavassa muodossa ilman ponnisteluja, mutta jyskyttäisi mieluusti samaa tempoa matalin askelin. Mikään yliherkkä Vippe ei raipalle ole, mutta kuuntelee tätä apua hyvin. Myöskin paino ja pohjeavuille on tamma saatu pidettyä herkkänä. Molemmat vanhemmat on painottuneet esteratsastukseen ja nämä lahjat ovat myöskin periytyneet heidän tyttärelleen. Vipellä on aina ollut kova into esteitä kohtaan, vaikka alku olikin hankalaa. Taitojen kartuttua ja estesalojan opittua, hänestä kasvoi sangen taitava hyppääjä. Erikoisemmat esteetkään ei aiheuta kieltäytymisiä, ne vaan ylitetäään hieman ilmavammin. Vesi on ollut Vipen elementti, josta pitää suuresti. Varmaan ollut edellisessä elämässä kala tai jokin muu vesieläin. Vesieste voi tuottaa ongelmia, koska tamma mieluusti kastelisi koipensa ja juoksisi siitä läpi. Hyppytekniikka on hioutunut ajan kanssa ratsastajalle miellyttäväksi. Ohjattavuudeltaan radalla kuuliainen ja laukka hyvin säädeltävissä. Välillä ehkä liikaakin tukeutuu ratsastajan ohjeisiin, odottaen esimerkiki käskyä milloin hänen kuuluu hypätä ja unohtaa hallitsevansa sen taidon ihan itsekkin. Maastoratsuna Vippe on turvallinen ja sangen leppoisaa seuraa. Ei oikeastaan pelkää juuri mitään. Yllätyksi tulleena vain säpsähtää ja pompahtaa muutaman askeleen, mutta pakorefleksi ei iske.
Muiden hevosten seurassa Vippe on suvaitsevainen, eikä ilmeisesti ole mikään hallitseva persoona. Ruokailee muiden hevosten kanssa samasta heinäpaalista, jos muutkin sen vain sallivat. Ratsastaessakaan ei toisen hevosen lähellä olo aiheuta potkuja tai muuta kitisemistä. Traileriin mennään mielummin sisään, jos siellä on jo kaveri. Ilman kaveriakin mennään, kunhan sille annetaan hetki aikaa. Tappelemaan ei kannata lähteä. Itse matka sujuu leppoisasti ilman stressiä. Uusissa paikoissa Vippe tuntuu kotiutuvan nopeasti, eikä aiheuta häslinkiä. Jaksaa sangen maltillisesti odottaa paikoillaan, jos sitä tilanne vaatii. Kilpailuissa keskittyy omaan suoritukseen ja tekee parhaansa. Tammalla ei huonoja päiviä kovinkaan usein ole.
* 4-vuotiaaksi VARL-ikääntyminen ja siitä eteenpäin VAI-ikääntyminen
0 vuotta - 11.19.2008
1 vuotta - 09.11.2008
2 vuotta - 27.12.2008
3 vuotta - 13.02.2009
4 vuotta - 02.04.2009
5 vuotta - 02.07.2009
6 vuotta - 01.10.2009
7 vuotta - 31.12.2009
8 vuotta - 02.04.2010
9 vuotta - 02.07.2010
10 vuotta - 01.10.2010
11 vuotta - 31.12.2010
12 vuotta - 02.04.2011
13 vuotta - 02.07.2011
14 vuotta - 01.10.2011
i. Sannin Uniikki edustaa ulkonäöllisesti kauniin perinteisen värityksen omaavaa suomenhevosta. Tummanrautias ori, jolla hampahtavat harmaat jouhet ja kaunis ilmeikäs piirto on ansainnut näyttelyistä champion arvonimen 24.08.2008. Ori on myös kantakirjakelpoinen, saatuaan palkinnoiksi MVA-sert:in Pt Ruhtinas tallin järjestämistä NJ näyttelyistä . Sannin Uniikin on kasvattanut Viivi L. Cecilié Stud, omistaa Jenn ja kotitallina toimii Valtama. Lempinimekseen hän on saannut Ukko. Ukko on säkäkorkeudeltaan 157cm ja painotukseltaan yleispainotteinen, jolle esteet maistuvat kuitenkin enemmän. Kouluratsastuksessa taso yltää Helppo A:han ja esteinä ylittänyt jopa 120cm ratoja. Kilpailumenestystäkin karttunut rutkasti. Tältä monitaitoiselta hevoselta onnistuu myöskin valjakkoajo, josta myöskin sijoituksia hieman toistakymmentä. Jälkeläisiä vain muutama.
ii. Kivisen Hurmuri eli loppuelmänsä ruunana. 151cm punarautiaan hevosen on kasvattanut Reijo Kivinen (evm) ja omisti Viivi L. Kotitallina toimi suomenhevosia kasvattava talli Cecilie Stud. Monitaitoinen hevonen kilpaili, esteissä, kouluratsastuksessa, kenttäratsastuksessa, länneratsastuksessa, sekä valjakkoajossa. Lempinimeltään Huru, palkittiin loulukuussa 2008 estelaatuarvostelussa kolmannella palkinnolla. Suomenhevosten laatuarvostelusta helmikuussa 2008 SLA1 palkinto ja huhtikuun 2008 yleislaatuarvostelusta YLA2 palkinto. Hyvä luonteinen ori jätti jälkeensä seitsemän jälkeläistä.
iii. Ramirei (evm) oli upea suomenhevosori, kasvattajanaan Jouko Kolehmainen (evm). Ori oli kuvankaunis hevonen ja siltä löytyi säkäkorkeutta noin 155 senttiä ja väritykseltään se oli hohtava punarautias. Yleispainotteinen hevonen menestyi hienosti niin este-, kuin kouluratsastuskisoissakin. Kapasiteettia siltä löytyi vaativiin luokkiin ja upea näkyhän se kilparadoilla oli. Ramirei menehtyi vanhuuden oireisiin 23 vuoden iässä, jolloin oli jättänyt jälkeensä useita toistaan hienompia jälkeläisiä.
iie. Neitoperhonen (evm), tutummin "Neito" oli kaunis suomenhevostamma, jolta löytyi suuri sydän. Tämä hyväluonteinen tamma menestyi hyvin niin kouluratsastuksen parissa, kuten myös näyttelyissä. Rakenne oli mitä parhain ja ulkonäköä löytyi senkin edestä - tummanruunikko väritys sai monet tuomarit kehissä haukkomaan henkeään. Neidon kasvatti Risto L. (evm), jonka hoivissa tamma eli koko elämänsä, kunnes menehtyi synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin saatuaan neljännen jälkeläisensä.
ie. Ikuisuus Eilisestä on hauskan nimen omaava 158cm, punarautias tamma. Sessiksi kutsutun hevosen on kasvattanut Mira Laakko (evm) ja omistajana toimi myöskin Cecilia Stud. Estepainotteinen tamma kilpaili huikean määrän lähtöjä, joissa estekorkeus vaihteli metrin molemmin puolin. Syyskuussa 2007 Sessi palkittiin YLA2 palkinnolla ja joulukuussa 2007 SLA1 palkinnolla. Jälkeläisiä varsonut kahdeksan.
iei. Hämähäkkimies (evm) taisi olla sukunsa hienoimpia esteratsuja. Tämä hevonen, jos kuka valloitti kilpakentät elämänsä aikana. Siltä löytyy metrin luokista lukuisia sijoituksia ja voittoja. Hämähäkkimiehen kasvatti Riitta Uotinen (evm), mutta nuorena ori myytiin nuorelle tytölle, joka kehitti siitä upean hevosen. Väritykseltään poika oli rautias piirtopäineen, sekä säkäkorkeutta löytyi vajaat 159 senttiä. Hämähäkkimiehen kuolinsyy ei ole tiedossa, mutta se kerkesi elää noin 25 vuotiaaksi.
iee. Super-Enni (evm) oli erittäin näyttävä suomenhevostamma, kasvattajanaan P. Reinikainen (evm). Enni pärjäsi mahtavasti varsasta lähtien näyttelykehissä. Omasi se upean rakenteen ja mitä kauniimman punarautiaan värityksen. Säkäkorkeuttakin löytyi 156 senttiä. Hienon näyttelymenestyksensä myötä tamma on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla KTK-I. Lisäksi Enni kilpaili menestyen ja sijoittuen alue- ja kansallisissa estekisoissa. Tamma kerkesi jättää jälkeensä kolme upeaa jälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet emänsä tavoin hyvin näyttelyissä.
e. Meren Deetee on Tintti/Aquanimals:in kasvattama ja omistama 156cm vaalearautias esteratsu. Koulutustaso yltää kouluratsastuksessa vaativiin liikkeisiin saakka, sekä esteratsastuksessa yli menee jopa 120cm radoista. Tamman kanssa onkin kilpailtu molemmissa lajeissa hyvin menestyen. Yleisesti tamma on oikein symppis ja luotettava ja pitää ihmisen läsnäolosta. Miltein jokainen päivä on sille vain pelkkää hymyä ja ihanuutta. Silmät säihkyen näyttelykehissä kiertäen kerännyt titteleitä ja 05.12.2007 hänelle myönnettiin virtuaalinen muotovalio champion arvonimi. Kesäkuussa 2008 järjestetyissä suomenhevosten laatuarvostelussa tamma palkittiin SLA2 palkinnolla ja Lokakuussa 2008 yleislaatuarvostelusta YLA2 palkinto. Jälkeläisiä varsonut viisi kappaletta.
ei. Pieni Leijonamieli on Nokikylän kasvattama ja Nokikylän omistama tunnettu musta tähtipäinen herrasmies. Säkäkorkeudeltaan 147cm, eli juuri pienhevosen mitoissa. Jälkeeläisiä tiedossa yhdeksän, jotka ovat hyvin onnistuneet jatkamaan isänsä sukua virtuaalimaailmassa. Kilpailukokemusta ei tälle miehelle paljoakaan ole karttunut, mutta komea ulkonäkö on saannut tammojen katseet kääntymään. Pieni Leijonamielen musta väritys on hypännyt yhden sukupolven välistä ja periytynyt Meren Virnankukalle.
eii. Hermanni (evm) on vanha suomenhevosori, jolta löytyy pitkä, menestykäs elämä takaanta. Jo nuorena tästä hevosesta odotettiin lupaavaa esteratsua ja vuosia myöhemmin orilla olikin läjässä lukuisia sijoituksia korkeista luokista. Estekilpailujen ohella Hermanni kiersi myös näyttelyitä. Komean ulkomuodon ansiosta se on kantakirjattu toisella palkinnolla KTK-II. Säkäkorkeutta siltä löytyy 156 senttiä ja väritykseltään se on rautias. Tähän mennessä Hermanni on jättänyt jälkeensä viisi hienoa jälkeläistä, joista muutama on päässyt näyttämään taitojaan kilparadoilla.
eie. Ilo-Heinä (evm), tutummin "Henni" oli suomenpienhevostamma joka menestyi niin koulu-, kuin työhevoskilpailuissa. Tamma oli hyvin raskasrakenteinen. Väritykseltään se oli musta ja säkäkorkeutta vain 146 senttiä. Kohtuullisen rakenteensa myötä, tyttö on kantakirjattu kolmannella palkinnolla KTK-III. Hennin kasvatti Seija Väänänen (evm), jonka hoivissa tamma elikin koko pitkän ikänsä, kunnes lopetettiin 26 vuoden iässä vanhuuden oireisiin. Tällöin Henni oli jättänyt jälkeensä kaksi upeaa jälkeläistä.
ee. Keskijuoksun Manna on estepainotteinen ja yleisesti sangen hyvin koulutettu hevonen. Mannaksi kutsuttu tamma on säkäkorkeudeltaan 158cm ja väritykseltään punaruunikko. Kasvattajana on toiminut Heli Kukkola (evm) ja omistajana Tintti. Kattoa pään päällä pitää suomenhevostalli Aquanimals. SLA2 ja YLA2 palkittu tamma on varsonut kahdeksan jälkeläistä. Yleisesti luonteeltaan äksyhkö tamma, jolta tempperamenttisuutta ei puutu. Uusiin ihmisiin tottuminen vie aikaa. Sisältä löytyy kuitenkin ripaus lempeyttä ja kilteyttä, etenkin tuttuja ihmisiä kohtaan. Kavion jälkensä jättänyt useammalle kilpakentälle.
eei. Mahdin Puhku (evm) oli rauhallinen suomenhevosori, joka kuoli sairastuttuaan ollessaan vasta 12 vuotias. Puhkun kasvatti T. Hirvonen (emv), joka möi orin neljän vuoden vanhana tavoitteelliselle kilparatsastajalle. Siten ori pääsi kokeilemaan taitojaan esteiden parissa ja muutamassa vuodessa Puhku olikin valloittanut rutkasti kilpakenttiä, mukanaan kymmeniä sijoituksia. Ori oli väritykseltään punarautias ja säkäkorkeudeltaan 156 senttiä, ulkonäköäkin siis löytyi. Puhku jätti jälkeensä seitsemän jälkeläistä.
eee. Venlatar (evm) omasi varmasti sukunsa upeimman rakenteen ja upeimmat lahjat esteille. Tamma pärjäsi mahtavasti painotuslajissaan esteratsastuksessa, josta siltä löytyy lukuisia sijoituksia. Esteiden lisäksi Venlatar kiersi myös näyttelykehiä, suurella menestyksellä. Hieno rakenteinen hevonen omasi säkäkorkeutta lähes 160 senttiä ja väritykseltään se oli tummanrautias läsipäineen ja pitkine sukkineen, josta jokainen tuomari vähintään pitikin. Siten Venlatar on myös kantakirjattu hienosti ensimmäisellä palkinnolla KTK-I. Tamman kasvattajasta tai kuolemasta ei löydy tietoja, mutta Venlattarelta löytyy neljä hienoa jälkeläistä, joista osa on päässyt näyttämään taitojaan esteiden parissa.
Meren Virnankukka on jalostuskäytössä. Isäehdokkaaksi tammalle suosisimme mielellään kantakirjaoreja tai hevosia, jotka ovat aktiivisesti virtuaalimaailmassa mukana. Orien on myös edustettava samaa rotua tamman kanssa. Jos kiinnostuit Vipestä emäehdokkaana, meihin voi ottaa mailitse yhteyttä: talli.lakea@gmail.com
Liikutus + tarhaus
» Yksi vapaapäivä viikossa
» Monipuolista ja vaihtelevaa liikuntaa, ottaen huomioon mahd. tulevat kilpailut
» Pyrittävä kokopäivätarhaukseen
» Huonolla säällä lyhyempi tarhaus aika
» Loimitus: -5 = tuulta- ja kosteutta pitävä markiisiloimi,
-10 = markiisiloimi + villaloimi tai toppaloimi, -15 = toppaloimi
» Sateella tai tuulisella säällä markiisiloimi + kaulakappale
» Ei makupaloja
Kengitys + madotus + rokotukset + raspaus
» Kengitys: n. kuuden viikon välein. Talvella tilsakumit ja hokit.
» Madotus: neljä kertaa vuodessa.
» Rokotukset: Tetanus kahden vuoden välein.
Rokotukset hevosinfluenssaa ja herpesvirusta vastaan touko- ja marraskuussa.
» Raspaus: vähintään kahdesti vuodessa. Ei suukiilalla, vaan riimun mallisella suunavaajalla.
Valmennukset / Päiväkirjamerkinnät
Irtohypytystilaisuus / 03.01.2010
Tilaisuuden järjestäjä: Siljan Suomalaiset
Sarja 3 - 7v ja vanhemmat Suomen(pien)hevoset
TK: 9 - 7 - 7 - 9 - 8 - 8; LY: 8 - 10 - 10; yhteensä 76 p = SIH-I
"Tekniikaltaan miltein erinomainen hevonen. Jalkatekniikat hieman vähensivät tekniikka pisteitä, saisi kerätä takajalat peremmin, nyt jäävät hieman roikkumaan. Selän toiminta erinomainen, pyöristää selän mallikkaasti. Hyvä ponnistus ja reaktiokyky. Erittäin hyvä luonteinen hevonen. Etenee hyvin ja mielellään. Erinomainen kapasiteetti."
estevalmennus / 28.12.10
Valmentaja: Fisken.
Oli toisen estevalmennuksen vuoro Vipen kanssa, ja tällä kertaa aiheena olisivat lähinnä erikoisesteet. Alkuverryttelyissä tamma oli paljon edellistä kertaa rauhattomampi, ja ratsastajalla oli selvästi vaikeuksia pitää Vippeä rauhassa. Rakensin ratsukon verrytellessä muurin, vesimattoesteen sekä esteen, jossa puomii oli ripustettu autonrenkaita. Vippe katsoikin esteitä ensin hieman varautuneeksi, mutta kun se vakuuttui että kyseessä ei ollutkaan petoeläimiä, se rauhoittui ainakin hieman.
Aloitimme matalalla muurilla. Tällä kierroksella riittäisi vain suora, rauhallinen lähestyminen ja hyppy, niin tehtävä olisi suoritettu. Vippe päätti kuitenkin vaikeuttaa tehtävää omalta osaltaan, rynnäten esteelle huimalla vauhdilla. Lähestyminen oli siis hyvin nopea, ja tamma ajautui liian lähelle estettä pudottaen puomin hypätessään sen yli. Tästä emme välittäneet, vaan saitte tulla uudestaan saman esteen. Neuvoin kuitenkin tekemään pienen voltin ennen lähestymistä, ja tarvittaessa toisenkin jos Vippe ei suostuisi hidastamaan. Tällä kertaa tamma kuitenkin tajusi olla ryntäilemättä, ja ratsukko pääsi turvallisesti esteen toiselle puolelle - ja täytyy sanoa, että hyppy oli oikein kaunista katseltavaa! Nostin muuria parilla rivillä, ja sen korkeus lähenteli 80cm'ä. Lisäksi saitte jatkaa muurin jälkeen suoraan "rengasesteelle", jonka korkeus oli myös 80cm'n verran. Lähestymisenne oli hyvä, suora ja rauhallinen, ja muuri jäi helpon näköisellä hypyllä taakse. Myös tuleva vesieste ylittyi vähintäänkin yhtä kauniilla ja rauhallisellä hypyllä, ja Vippe saikin ratsastajaltaan taputuksia kiitokseksi. Nostin jälleen esteiden korkeuksia, ja nyt molemmat esteet olivat jo lähes metrin korkuisia. Jälleen Vippe näytti kyntensä, hypäten hienosti molempien esteiden yli. Ja täytyy sanoa, että tällä kertaa ratsukon lähestyminen oli suorastaan loistava. Hienoa!
Viimeisellä kierroksella muuri ja rengaseste saivat jäädä pois, ja laitoin keskelle kenttää 110cm'n korkuisen vesimattoesteen. Tästä esteestä Vippe sitten innostuikin enemmän, ja se tepasteli innokkaasti jo ennen ratsastajan antamaa lähtökäskyä. Lähestyminen oli kuitenkin rauhallinen (joka oli kyllä ihme tamman tepsuttelun jälkeen), ja vesimattoestekin selätettiin yhdellä hienolla, nätisti kaartuvalla hypyllä. Saitte tehdä tämän hypyn jälkeen vapaat loppuverryttelyt ja lopetella valmennuksen.
estevalmennus / 28.12.10
Valmentaja: Fisken.
Vippe osoittautui jo tunnin alkukäyntien aikana energiseksi, mutta kuuliaiseksi ratsuksi. Vaikka tamma meinasi välillä ottaa muutaman sivu-hyppyaskeleen, ratsastaja sai joka kerta tamman palaamaan takaisin kilttiin kävelyyn uralle. Alkuverryttelyjen (johon kuului lähinnä voltteja sekä pohkeenväistöä) jälkeen aloitimme esteharjoitukset puomien ja kolmen, n. 50cm korkean ristikon avulla. Tehtävänä oli tulla pitkä sivu ensin puomien yli, jonka jälkeen vuorossa olisivat ristikot. Koska ristikoiden välit olivat lyhyitä, tamman tulisi hypätä heti uudestaan edellisen esteen jälkeen. Tehtävä meni yllättävänkin hyvin, Vippe oli hyvin kuulolla ja ratsastaja antoi hevoselleen selvät avut. Tämän tehtävän ollessa ilmiselvästi tammalle helppo, muutin hieman tehtävää - puomit poistettiin kokonaan, ristikoiden korkeus nousi 65cm'in ja välitkin pitenivät niin, että Vippe ehtisi ottaa laukka-askeleen esteiden välissä. Tällä kertaa Vippe ei ollut täysin ohjan ja pohkeen välissä, joka johti huonoon ja liian nopeaan lähestymiseen. Tästä valitettavasti seurasi ensimmäisen esteen pudotus, mutta tamman ja ratsastajan skarpatessa toiselle esteelle tullessa he ylittivät kaksi jälkimmäistä osaa pienestä sarjastamme.
Muutaman kierroksen jälkeen saitte ottaa hetkeksi ravia uralla voltteja sekä raviväistöjä tehden, kun minä rakensin teille pienoisen radan. Radalle tein muutamia tiukkoja kaarteita, ja mukaan mahtui myös yksi pitkä laukkasuora, jonka jälkeen tamma tulisi ottaa välittömästi takaisin avuille ennen seuraavaa estettä. Kun olin saanut radan valmiiksi, saitte siirtyä laukkaan ja aloittaa radan kun itse olitte siihen valmiita. Ensimmäinen este, noin 80cm korkuinen okseri oli tammalle helppo este, ja ratsukko jatkoi varmana radan suorittamista. Metrin korkuisella trippelillä tamma tajusi hienosti esteen korkeuden muutoksen ja ratsastajakin antoi vahvemmat avut - ja jälleen yksi este jäi hienosti taakse. Oli ensimmäisen tiukan mutkan vuoro, jonka jälkeen olisi vain kolmen laukka-askeleen päässä kahden pystyn sarja. Käännös sujui kyllä
hienosti, mutta ratsastaja yritti päästä sarjalle vain kahdella laukka-askeleella, ja Vipen piti hypätä hyvin kaukaa esteelle. Ihme kyllä, ratsukko pääsikin esteen yli, mutta tamman takajalan osuessa ylimpään puomiin puomi putosi hetken heiluttuaan. Rata kuitenkin jatkui menestyksekkäästi, sarjan jälkeen ei radalla suurempia ongelmia tullut missään kohdassa. Laukkasuorallakin ratsastaja sai tamman hienosti takaisin lyhyempään muotoon, ja viimeinen este ylittyi komealla loikalla.
Loppuvalmennus kului lähinnä loppuravien ja volttien parissa, ja ratsukko sai lopettaa valmennuksen hyvillä mielin.
estevalmennus / 15.09.10
Valmentaja: K.J / s el s
Valmennus aloitettiin alkukäyntien jälkeen itsenäisellä verryttelyllä molempiin suuntiin sekä ravissa että laukassa. Muutamat kierrokset molemmissa askellajeissa rennosti ja reippaasti edeten saivat Vipen energisen oloiseksi ja innokkaaksi. Hetken käyntitauon jälkeen teimme vielä pientä sileätyöskentelyä ympyrällä, jossa haluttiin saada hevonen kunnolla kuulolle ennen hyppäämisen aloittamista. Muutamat temmonvaihtelut ja kunnon pohjekomennukset saivat Vipen kantamaan itseään paremmin, ja laahustavat askeleet alkoivat muuttua paremmiksi. Ympyrällä tehtiin myös laukassa lyhytkestoisia pätkiä, vuoroin lyhyessä ja vuoroin pidemmässä askeleessa.
Hyppäämisen aloitimme ympyrällä jossa oli eripuolilla kaksi ristikkoa. Ratsastajan piti pitää ympyrä täysin pyöreänä ja tulla esteisiin tarkalleen keskelle, kunnes olin tyytyväinen ja nostimme ristikot noin 80cm pystyiksi. Ensimmäisen ympyrän jälkeen nostin esteiden maapuomit heti yläpuomien alle, jolloin hevosella ei ollut maalinjaa ja esteet olivat melko tyhjiä. Vipen reagointi tilanteeseen oli hyvä, se ei kummastellut mutta nosti jalkojaan hieman korkeammalle. Ympyrältä siirryimme pysty-okseri linjalle, johon mahtui joko viisi lyhyttä tai neljä pitkää askelta. Laitoin ratsukon tulemaan esteet molemmin tavoin, lyhyessä laukassa ratsastaja jäi pitelemään vähän liikaakin ja tuloksena olikin viisi ja puoli askelta. Uudestaan tullessa ratsastaja korjasi hyvin virheensä ja hypyt tulivat hyvistä paikoista sujuvasti. Nostin linjan esteet metriin, jolloin ratsukko tuli ne kerran neljällä askeleella. Vippe ei ollut aivan skarppi okserilla ratsastajan hyvästä ratsastuksesta huolimatta, ja takapuomi tuli alas. Jatkoimme siitä huolimatta seuraavaan tehtävään, nimittäin rataan. Suurin osa radan esteistä oli metrin tai metriviiden korkuisia. Yhdeksän esteen rata sisälsi neljä erikoisestettä, vesimaton sekä kaksoissarjan. Alkurata sujui mallikkaasti, mutta hevonen pääsi juuri ennen toiseksi viimeistä estettä hieman pitkäksi jolloin se tuli alas, ja matkan jatkuessa linjalla olleelle trippelille ratsukko ei ollut vielä täysin palautunut hallintaan, ja tuloksena oli melko räpellyshyppy, vaikka puomit ylhäällä pysyivätkin. Kävelykierroksen jälkeen ratsukko sai tulla neljä viimeistä estettä uudestaan, tällä kertaa tuloksena oli hyviä ja ilmavia hyppyjä. Kokonaisuudessaan hyvä tunti :)
estevalmennus / 16.07.10
Valmentaja: Lokki
Alkukäynneissä tamma oli vähän turhan laiskan puoleinen, mutta virkistyi sitä mukaa mitä esteitä ehdin koota kentälle. Lämmitellessänne ravissa ja ympyröillä Vippe alkoi selvästi piristyä ja katsella esteitä innostuneesti. Kokosin ensiksi kolme 60cm estettä. Tamma hyppäsi ne kepeästi yli eikä hermoillut yhtään. Nostin esteitä 70 ja 75 senttimetriin ja lähetin teidät matkaan, Vippe suoritti jälleen esteet moitteetta, noudattaen ratsastajansa pyyntöjä. Siirsin yhden esteen ja kokosin kentälle neljännen. Nostin myös korkeutta 80 senttimetriin. Vippe ehti ilmeisesti tylsistyä odotellessanne esteiden kokoamista, sillä tällä kerralla lähditte radalle turhan lujaa. Ratsastaja ei pysynyt oikein tahdissa kun Vippe loikki kaksi ensimmäistä estettä omatoimisesti. Kolmannelle esteelle ratsastajakin oli jo mukana ja se sujuikin paljon rauhaisammin ja tyylipuhtaammin. Viimeisellä esteellä Vippe oli hyvin kuulolla ja noudatti ratsastajansa pyyntöjä tarkasti. Lähetin teidät radalle pian uudestaan ja tällä kertaa tamma kuunteli turhankin hyvin ja kolmannella esteellä ratsastajan avut tulivat hitusen liian myöhään ja puomi kolahti alas. Viimeinen este sujui hyvin. Pyysin tekemään ympyröitä ja verryttelemään teitä siksi aikaa kun rakensin teille loppuradan. Loppurataan kuului seitsemän estettä, kaksi 75cm korkuista, yksi 80cm korkuinen, kaksi 90cm korkuista ja yksi 100cm korkuinen. Ensimmäinen este oli 75cm korkea ja Vippen suoritus oli puhda, toiselle, 80cm korkealle, esteelle tulitte hieman liian vinoon ja ylin puomi kolahti alas. Kolmannelle esteelle, 75 cm, tulitte reippaasti ja Vippe hyppäsi ilmavasti yli. Neljäs este olikin jo toinen 90 cm esteitä, mutta se ei tammaa häirinnyt vaan liisitte komeasti yli, hieno työskentelyä myös ratsastajalta! Viides este oli myös 90cm korkea ja tällä kertaa ratsastaja antoi avut liian aikaisin. Vippen isosta loikasta huolimatta Viidennen esteen puomi kopsahti maahan. Pudotuksesta kuitenkaan häiriintymättä jatkoitte radan korkeimmalle ja viimeiselle esteelle. Tamma hyppäsi sen loistavasti ja tyylipuhtaasti, myös ratsastaja oli mukana hypyssä ja antoi avut oikeaan aikaan, Hienoa! Vippeä oli ilo valmentaa, sillä tammasta näki, että se nautti ja iloitsi esteiden hyppäämisestä.
estevalmennus / 22.06.10
Valmentaja: Sofia H.
Vippe vaikutti tänään aluksi aika lailla vastahakoiselta tekemään yhteistyötä ja yritti parhaansa mukaan tehdä asiat niin kuin itse halusi; kulmat pistettiin surutta suoriksi eikä omatunto kolkuttanut edes siinä vaiheessa, kun sännättiin raviin ihan omia aikojaan. Kun tamma oli vähän saanut päästellä ylimääräisiä höyryjä, se malttoikin sitten keskittyä huomattavasti paremmin treenattaviin asioihin. Voltit olivat säännöllisen pyöreitä jokaisessa askellajissa, eivätkä siirtymisetkään tuottaneet hankaluuksia. Ainoastaan peruuttamisesta Vippe ei pahemmin tykännyt - miksi ihmeessä pitäisi liikkua takaperin, kun eteenpäinkin pääsee? Pysähtymään se sen sijaan suostui useimmiten mukisematta, kun niin pyysit. Ravipuomit taisivat olla niin tuttua puuhaa, ettei Vippe mielestään tarvinnut niiden saralla enempää harjoitusta, niinpä se ottikin parilla ensimmäisellä kerralla oikeudekseen kiertää ne. Kavalettejakin Vippe silmäili aika lailla arvostelevasti, mutta suostui kuitenkin armollisesti tepastelemaan niiden yli oikein mallikelpoisesti. Itse hyppääminen sujui rutiinilla, oudommankaannäköisiä esteitä Vippe ei kavahtanut, ainoastaan liiteli niiden yli tavallista korkeammalta. Tamma ei kieltäytynyt kertaakaan, matalimmilla esteillä se tosin hieman pilaili kustannuksellasi kaahottamalla ensin hurjaa vauhtia esteelle, hidastamalla sitten käyntivauhtiin ja sipsuttamalla sitten sirosti esteen yli. Muutamaan otteeseen tamma myös hidasti aavistuksen verran ennen estettä, ponnisti liian kaukaa ja joutui sitten ottamaan aivan valtavan loikan venyäkseen esteen yli. Istunnassasi ei ollut mitään vikaa, mutta muistathan pitää kantapääsi paremmin alhaalla, niin et pääse humpsahtamaan niin helposti epätasapainoon suurimmankaan ilmalennon aikana. Ja aina kun yhtään tunnet, että Vippe epäröi, aja sitä reippaammin eteen, jotta se saisi paremman paikan ponnistaa hyppyynsä!
estevalmennus / 05.01.10
Valmentaja: Maimo
Aloititte alkukäynneissä reippaalla tahdilla ja Vippe kulki allasi oikein kauniisti. Välillänne oli jonkinlainen yhteys ja selvästi ymmärsitte toisianne. Alkuverryttelyssä pyysin teitä tekemään paljon ympyröitä ja temponvaihteluja, sekä siirtymisiä. Päivän tehtävänä oli tulla kahden esteen sarjaa, laukkamäärää vaihdellen. Sen takia halusin teidän jo alkuverryttelyssä testata temponvaihteluja ja siirtymisiä. Vippe oli hienosti kuulolla ja toimi melko huomaamattomilla avuilla. Välillä tamma yritti selvästi päästä helpommalla, mutta huomasit tämän ja patistit Vipen hommiin. Olitte hyppyvuorossa toinen ratsukko. Tulitte sarjalle hieman liian hidasta tahtia, ja jouduit vähän laittamaan vauhtia Vippeen. Väli taittui hyvin viidellä laukka-askelella, niin kuin olin odottanutkin. Muiden tullessa teitte ravityöskentelyä ja odotitte vuoroanne. Toisella kerralla oli tarkoitus hieman koota laukkaa niin, että väliin tulisi kuusi laukka-askelta. Kokosit tammaa hienosti, mutta silti väliin tuli viisi ja puoli laukkaa. Tulitte heti uudestaan, paremmin tuloksin. Vaihdoimme suuntaa ja tulitte saman harjoituksen myös toisesta suunnasta. Yhteistyönne oli mukavaa katsottavaa, ja koska suoriuduitte hienosti heti ensimmäisillä yrityksillä, saitte siirtyä loppuverryttelyyn.
estevalmennus / 18.12.09
Valmentaja: Emmu
Alkuverryttelyiden aikana olin kokoamassa pientä jumppasarjaa, mutta sivusilmällä pääsin seurailemaan yhteistyötännekin aina välillä. Tamma näytti varsin rennolta ja kuuliaiselta, joka vain enteili hyvää valmennukselle. Alkuun teimme laukkaharjoituksia ihan vain puomeilla, joka sujui teiltä hyvin, joten siirryimme jumppasarjaan. Vippe oli koko ajan täysin hallinnassasi, eikä laukan lyhentäminen tai pidentäminen ollut ongelma, joten sait askeleet sopimaan jokaiseen väliin. Näin ollen tehtävän vaikeutta lisättiin hieman, ja ensimmäisillä kerroilla tamma ottikin pari puomia alas. Kunhan sait taas ratsastettua se tarkkaavaiseksi, alkoi tämäkin tehtävä luistamaan leikin kaltaisesti. Kokonaisuudessaan olitte minun kannaltani varsin helppo ja valmiin oloinen ratsukko, joten teitä oli erityisen mukava valmentaa.
estevalmennus / 26.10.09
Valmentaja: Minka
Olitte jo Vipen kanssa kävelemässä kun tulin maneesiin. Ulkona satoi vettä, joka rummutti maneesin kattoa äänekkäästi, mutta Vippe ei ollut siitä moksiskaan. Lämmiteltyänne käynnissä kumpaankin suuntaan pyysin ottamaan ohjat tuntumalle ja nostamaan kevyen ravin. Vippe oli aluksi hieman laiska ja kankeahko, mutta jo muutaman minuutin kuluttua tamma juoksi menemään jo mukavan näköisesti. Teitte pääty-ympyröitä ja voltteja, kunnes Vippe taipui molempiin suuntiin hyvin. Sillä välin kokosin kolmen esteen sarjan. Sarjan ensimmäinen este oli 60cm korkea, toinen 80cm ja viimeinen 90cm, ja ne olivat kolmen laukka-askeleen päässä toisistaan. Vippe tuli mukavaa laukkaa kohti esteitä ja hyppäsi ensimmäisen ja toisen hyvällä tyylillä. Istuntasi oli hyvä ja myötäsit tarpeeksi. Kolmannelle esteelle tullessa tamman keskittyminen vähän herpaantui ja se pudotti puomin. Kehotin antamaan seuraavalla kerralla ennen estettä pohkeita, josko tamma jaksaisi sitten keskittyä myös viimeiseen esteeseen. Vippe tulikin nätisti sarjan, myös toiseen suuntaan, jossa korkein oli ensimmäisenä. Vippe selvästi nautti hyppäämisestä ja annoin teille luvan hieman hengähtää.
Seuraava harjoitus oli yksinkertainen : kentän keskellä leveyssuunnassa oli vierekkäin kaksi estettä, kummatkin 60cm korkeita. Teidän tuli hypätä ensimmäinen este, kaartaa kaukaa ja tulla toinen este. Vippe ei ensin tajunnut mitä tuli tehdä, mutta loppujen lopuksi se tuli esteet nätisti. Toiseen suuntaan Vippe taipui hieman heikommin, ja kääntämistä tarvittiin enemmän, mutta melko kookas tamma selvitti tämänkin esteen helposti. Kasasin esteet pois ja menitte loppuverryttelyt ja sen jälkeen loppukäynnit.
Kuuramaan tilalla syysmätsärit / 11.10.2009 / tarina/piirroskilpailu
Olen aina ollut sitä mieltä, ettei olisi mukava omistaa kimoa kisaratsua. Siinä näkyy lika niin helposti ja sitä saisi olla aina pesettämässä shamppoo kylvyssä. Todellisuudessa; ei lika väriä katso. Meillä oli tarkoitus osallistua sunnuntaina Vipen kanssa Kuuramaantilalla järjestettyihin syysmätsäreihin. Tammalla on kilpailukausi meneillään, joten hän on varsin hyvässä lihassa. Toivoa on siis menestyäkkin.
Päästin tamman lauantai aamuna köyhälle laitumelle ja annoin sillä vähän kuivaheinää.
Kun uudemman kerran menin tätä tapaamaan, vastaani köpötteli sangen likainen otus. En ymmärrä mistä se edes löysi piahtarointipaikan, missä se sai itsensä siihen kuntoon. Suunnittelmissani oli tehdä yhteinen maastolenkki, mutta tamma pääsi pälkähästä ja sai ylimääräisen vapaapäivän. Talutin Vipen tammatallimme pesuboksiin ja pesin sen mäntysuovan kanssa puhtaaksi. Hevosshamppoo oli päässyt loppumaan. Huuhdellessani saippuoita pois, onnistuin suihkuttamaan vettä paineella seinään päin, josta se kimposi päälleni. Kastuin alusvaatteita myöten märäksi.
Kuivasin tamman huolella. Trimmasin hännän ja harjan siistiksi ja suihkautin niihin shou shainia. Puin sille vielä fleeceloimen. Päästin sen omaan karsinaansa ja lähdin vaihtamaan kuivia vaatteita. Tullessani tekemään iltatallia ja avatessani tallin oven, nenääni leijali jälleen mäntysuovan tuoksu. Riisuin Vipeltä kuivatusloimen pois ja tarjosin sille iltaruuat. Se oli kuivunut hyvin ja näytti hirmuisen kauniilta.
Kuva muokattu Vipen näyttelystä otetusta rakennekuvasta.
(Vaihdettu tausta, poistettu suitset, korvien ilmettä muutettu, harjaa ja häntää pöyhitty..)
Tuomarin kommentti: Kuuramaan syksyn kaunein
Erinomaisen kaunis kuvanmuokkaus! Vippe on kuvassa tosiaan syksyinkoristettu, joka se on ilmeisesti aivan itse tehnyt. Vippe ja Jenny saavat kotiin vietäväksi lämpöisen fleeceloimen sekä porkkanapussin!
Oma kirjoittama estevalmennus / 28.09.09
Mervi kävi pitämässä meille estevalmennuksen. Edelleen tammalta löytyy kovastikkin intoa, mutta tulosta ei vaan ole syntynyt. Alkukuukaudesta veimme kaksi luokan voittoa, metrin luokissa, Natuelin järjestämissä kilpailuissa ja yhdessä luokassa sijoituimme viidensiksi. Muuten ei tuloksissamme paljoa kehumista ole ollut, ottaen huomioon kuinka moneen starttiin olemme osaa ottaneet. Eli vieläkään ei aivan ole palapelin palat loksahtaneet paikoilleen. Kävimme alkuverryttelyiksi kävelemässä radalla.
Maneesissa Mervi olikin jo meitä odottamassa. Hän oli laittanut meille kolme puomia viuhkan mallisesti ja ne muodostivat kulman. Tulimme tämän molempiin suuntiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Alkuun Vippe ei oikein tajunnut ideaa ja vastusti kääntäviä apuja, mutta homma alkoi kuitenkin toistojen jälkeen sujumaan. Tämän jälkeen pyrimme hyppäämään mielikuvitusojan ylitse, mutta sepä ei niin helppoa ollutkaan. Merja laittoi kaksi puomia v:n maallisesti ja se piti ylittää hyppäämällä väliin astumatta. Vippe vain kiihdytti vauhtiaan innostuneena ja astui useamman kerran rotkoon, jota ei tietenkään ollut. Muutaman kerran tulimme aivan v:n kärkeen, josta lähdimme pikkuhiljaa tavoittelemaan isomman välin ylitystä. Olin itsekkin jo melko turta ja hengästynyt, kun lopulta suoriuduimme tehtävästä. Huilimme hetken ja annoin tammalle pitkät ohjat. Sama piti vielä saada toiseenkin suuntaan onnistumaan. Uuteen suuntaan homma sujuikin kuitenkin nopeammin.
Mervi laittoi pienen pystyn, jota ylitimme ympyrällä mahdollisimman kasatussa ja pienessä laukassa ja hyppy tuli lähteä mahdollisimman läheltä. Muutama ravirikko, mutta huomattavasti helpompi tehtävä. Kiitin tammaa antamalle sen mennä pystyn omavalintaiseisella temmolla, jonka jälkeen ratsastin sen hyvin eteen alas ravissa. Vippe tuntui loppuraveissa todella hyvältä ja mieli olisi tehnyt hieman koulujumppaillakkin. Meille molemmille jäi hyvä olo ja saimme hyvät eväät joksikin ajaksi.
-Jenny K
estevalmennus / 07.09.09
Valmentaja: Vibaja
Tunti alkoi hyvää tahtia, vaikka Vippe olikin valppaana ja ei kuunnellut ratsastajan apuja. Pienen verryttelyn jälkeen ratsastaja sai sen tuntumalle ja Vippe rentoutui hieman. Otimme myös pienen laukkapätkän verryttelyyn. Tamma puski eteenpäin muutamia kertoja, mutta muutamalla voltilla se saatiin paremmin kontrolliin. Ratsastaja lämmitteli vielä hevosta, jotta saisi sen kuulolle.
Hetken päästä laitettiin muutama 40cm este verryttelyksi ja tammasta huomasi heti kun se rupesi jännittämään. Ratsastaja sai ensimmäisessä hypyssä hyvin pidäteltyä tammaa ja hyppy sujui hienosti, vaikka olikin hieman kiireinen. Toisella kertaa huomasi että Vippe halusi rynnätä esteelle, joten muutama voltti oli tarpeen. Lopulta aloitimme pienellä puolenmetrin ristikolla, jota ennen oli kaksi maapuomia. Tamma hieman katsoi epäröiden maapuomeja, mutta meni ne sulavasti kauniissa ravissa ja hyppäsi pystyesteen lopulta todella hyvin. Toistimme yhdistelmää muutamia kertoja ja ne sujuivat hienosti. Kentälle lisättiin toinen este, 60cm pystyeste. Ratsastaja laukkasi ensin koko radan muutaman kerran ympäri, tehden päätyvoltteja, jotta saisi hevosen tuntumalle. Ristikko sujui hyvin, mutta laukan nostettuaan ja nähtyään pystyn, se rupesi nopeasti lähtemään vauhdikkaasti eteenpäin. Tulos oli että pystyssä puomit kolisivat. Toistimme esteet uudestaan. Tällä kertaa ratsastaja ratsasti ristikon jälkeen pystyn ohi, teki suuren voltin ja ohjasi pystylle. Tamma oli selvästi ihmeissään, mutta meni rauhassa esteelle. Koitimme samaa kikkaa uudestaan ja se toimi hienosti. Viimeisen kerran koitimme suoraa linjaa pystylle, vauhti lisääntyi, mutta tamma ei rynnännyt ja hyppy oli todella upea. Jätimme hypyt siihen, koska viimeinen oli hieno suoritus ja tammaa oli turha lähteä viemään suuremmille esteille sen energisyyden vuoksi.
Lopuksi ravia ympäri kenttää, ratsastaja sai itse valita suunnanvaihdon ja voltit. Vippe oli mielissään kun lopuksi sai venytellä kaulaansa oikein alas, vaikka pari kertaa nostikin päänsä oikein ylös. Valmennus meni hyvin ja sanoisin että kannattaa pienillä esteillä harjoitella, ottaen mukaan maapuomeja ja mahdollisia yllätys reittejä tammalle.
estevalmennus / 05.09.09
Valmentaja: Quinton
Vauhtipakkauksesta oli selvästi kysymys, se näkyi jo valmennuksen
ensimetreillä. Tanssahdellen (mutta kuitenkin hienosti ratsastajaa
kuunnellen) tehdyt alkulämmittelyt taisivat tiivistää tamman luonteen
lähes täydellisesti.
Aloitimme aivan perusasioista eli etäisyyksien ja askelpituuksien
arvioinnista puomeilla ja kavaleteilla. Tammalla oli erittäin
matkaavoittavat askeleet, jotka pääsivät hämäämään sinua aika ajoin.
Muutamien harjoitteiden ja erityisesti konkreettisten mittausten jälkeen
aloit hahmottaa askelpituutta paremmin, ja lopulta puomit ylittyivät
näyttävästi ja juuri oikein. Koska tamman varsinainen kokemus esteratsuna
ei kuulemani mukaan ollut mainittavan pitkä ja vivahdeikas, jatkoimme
perusasioiden harjoittelulla. Asetin kentän vastakkaisiin kulmiin kaksi
pienehköä ristiestettä - toisen pitkän sivun ja toisen lyhyen sivut
puolelle niin, että kavioura esteiden välillä muodosti 90 asteen kulman ja
tilaa oli käännöksen lisäksi muutamalle askelelle. Ensimmäisillä
kierroksilla vauhtia oli selvästi liikaa, ja puomeja kolisi alas melkein
jokaisella esteellä. Pienen keskiympyrällä tehdyn rauhoittumisen jälkeen
harjoite sujui jo paremmin, ja löytäessänne sen viimeisenkin yhteisen
sävelen kaikki sujui erittäin hyvin. Vipellä oli selvästi tarve miellyttää
sinua, ja se yritti parhaansa vaikkei kyse edes ollut suurista esteistä.
Viimeisenä hyppäsitte vielä lyhyehköä rataa, joka sisälsi sarjan, yhden
vaikean lähestymisen ja hieman oudomman näköisen esteen - okserin johon
kiinnitin vappukoristeita ja ilmapallon. Radan alku meni taas erittäin
vaudilla, mutta parin esteen jälkeen sait Vipen taas kuuntelemaan itseäsi
paremmin ja rauhoittumaan. Sen jälkeen homma näyttikin siltä, että
olisitte hypänneet yhdessä jo vuosia.
estevalmennus / 25.08.09
Valmentaja: Neea.
Tamma osoitti energisyytensä jo, ennenkuin ratsastaja ehti selkään nousta. Ratsastaja saikin jonkun aikaa tapella tamman kanssa, että tämä suostui kulkemaan rauhallisesti uraa pitkin. Annoin ratsastajan lämmitellä tamman kanssa rauhassa sillä aikaa kun laitoin kentällä muutaman esteen jota tulisimme valmennuksen aikana hyppäämään. Kun tamma tuntui olevan tarpeeksi lämminnyt aloitimme pienen ristokon hyppäämisen, aluksi ravissa ja parin kerran jälkeen myös laukassa. Ristikko oli aluksi vähän yli puolimetriä, mutta lopulta muutaman suurennus kerran jälkeen ristikko oli suurennettu pystyesteeksi ja sillä oli korkeutta jo reilun metrin. Rakensin myös hieman erikoisemman esteen parista heinäpaalista ja puomista. Este oli pieni, mutta tamma kuitenkin epäröi esteen erikoista muotoa ja kieltäytyikin muutamaan otteeseen. Ratsastajan kannustuksen myötä este kuitenkin lopulta ylittyi puhtaasti parikin kertaa.
Virallinen nimi » Meren Virnankukka
